perjantai 4. marraskuuta 2011

Kaikki sen sävyt

Eilinen kokemus mietityttää vielä vähän. Elämänlanka, joka on niin hauras. Se toi mieleeni seuraavan Sibeliuksen teoksen, josta pidän kovasti. Valse triste on kuin elämä, kaikkine vivahteineen. Musiikki on dramaattista, mutta niin on elämäkin toisinaan.

Eilinen päiväkin oli elämän eri puolien kulminoituma. Kohtasin läheisensä menettäneen henkilön lisäksi toisen henkilön, joka hehkui ihastumisen huumaa ja onnea. Lisäksi muutamia arkielämän ja sen haasteiden uuvuttamia  ihmisiä. Eräs heistä sanoikin:" Semmosta se elämä on!"








Pidän myös tästä videosta, koska siinä näkee selvästi kapellimestarin ja muusikoiden eläytymisen musiikkiin. Kapellimestari on aivan hurmaava vanhempi herrasmies. Tätä kun katsoo, tekee mieli mennä konserttiin. Tähän ikään en ole vielä ehtinyt klassisen musiikin konserttiin. Olisikohan jo aika toteuttaa haave ja mennä?

2 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Mene ihmeessä, saatat jäädä koukkuun.

FeminineApproach kirjoitti...

Ei se huonompi koukku olisi, ei ollenkaan