Olin neiti kesäheinänä koko kesäisen lämpimän viikonlopun. Läpsyttelin varvastossuilla markkinoilla jätskitötterö kädessäni, uin lammissa ja järvissä siellä sun täällä, lepäsin viime viikon rasitukset pois. Nyt olen rentoutunut kesänainen.
Viime viikolla, joka oli uuvuttavampi kuin etukäteen osasin ajatella, opin yllättävän uuden asian itsestäni. Törmäsin pelkoon sisälläni. Alitajuiseen, vahvaan pelkoon. Ei arkuuteen, ei epämukavuusalueseen, vaan rehelliseen, liki lamauttavaan pelkoon. Se yllätti minut täysin. Olen sulatellut sitä parisen päivää ja totutellut asiaan. Tiedän nyt, mitä oikeasti pelkään, konkreettisesti. Ja tiedän myös mistä se pelko tulee. Siihen on selvä syy. Mutta tänään en sitä enempää avaa, annan itselleni lisää aikaa sen käsittelyyn.
Tämän illan nautin tästä auvoisesta olosta. Rentoudesta, jonka ovat saaneet aikaan runsas liikunta ja ulkona olo, auringon valo ja lämpö, kaunis luonto kaikkine upeine yksityiskohtineen ja uni. Ja haaveilu. Olen unelmoinut ja ajatellut lempeitä ajatuksia.....=)
Eino Leinon sanoin:
"Tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen"
2 kommenttia:
Vihreää on sinullakin kuvissa. Pian avautuu kesän ihanin parfyymi, kielo.
Kielo on ihana. Tähän aikaan vuodesta tuoksut ovat kesäisiä, vasta leikatusta ruohosta auringon lämmittämän ihon tuoksuun.
Lähetä kommentti