tiistai 26. kesäkuuta 2012

Unelma saa siivet

Naisellisuutta ja miehekkyyttä ja varsinkin niiden välille kehkeytyviä väreilyjä voisi pohdiskella enemmänkin. Erittäin  kiinnostava aihe, joka herättää paljon ajatuksia. Se jää  myöhempään ajankohtaan, sillä nyt jätän alkuvuoden voimia vieneet asiat kokonaan taakseni ja suuntaan katseen kohti uusia näkymiä.

Keskityn aistimaan, kokemaan, näkemään ja katsomaan, kuuntelemaan ja kuulemaan, maistelemaan ja nautiskelemaan. Toivotan tervetulleeksi uusien maisemien ja näkymien lisäksi uudet vaikutelmat ja niiden mukanaan tuomat tuntemukset. Pakkaan kapsäkkini ja lähden. Seikkailu odottaa.







lauantai 23. kesäkuuta 2012

Mittumaarin lumoa








Juhannusaaton kokko kuumensi ja hehkutti poskia. Ilta ja yötön yö olivat kauniit, taianomainen valkea hevonen käveli minua kohti kuin unessa. Uniin ratsu ei tullut, ne seitsemän kukkaakin jäivät niitylle.










Aamulla kukkivat  maariankämmekät  ja vanamot  nähtyäni olin lumoutunut  ja hakeuduin lammen rantakalliolle levähtämään. Näin kauempana joutsenparin ja jonkin vesilintuparin, uin niiden seurassa  nauttien ihanasta, hiljaisesta hetkestä. Uinnin jälkeen rapistellessani eväspussia auki kalliolla nostin sattumalta katseeni ja pysähdyin siihen paikkaan.

Jähmetyin hievahtamattomaksi ja vain katselin vedessä silmieni ohitse lipuvaa ylvästä kuikkapariskuntaa. Se oli maaginen hetki. Tyyni karun lammen pinta, rauhaisasti uivat kuikat n. 15 metrin päässä,  tyystin hiljainen metsä. En uskaltanut kurottaa kameraakaan mättäältä.

Hetki oli juhannuksen kaunein.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Harakankelloja ja hyvyyden filosofiaa

Kukat ja kuvat niistä ovat valloittaneet minut ja blogini. Syvällisemmät pohdnnat ovat jääneet taka-alalle mielen kaivatessa sitä tyynnyttäviä kuvia ja runoja.

Kukkien hempeän kauneuden tulva täällä kertoo  tarpeestani saada työmurheiden tilalle muita asioita. Ja siinä luontokuvaus toimii hyvin. Sama kukkatulva on alkanut vallata kotiani, kesän tullen kaivan esiin mummon vanhat käsinkirjaillut tekstiilit ja perityt Arabian kukkalautaset.









Yöpöydälläni on harakankelloja ja illakoita. Kukallinen kesämekko on otettu esiin. Suloinen luonnonkukkakuosinen pussilakana ja tyynyliina houkuttelevat rauhoittaville yöunille.






Kaikki tämä kauneudenkaipuu ja paluu nostalgiaan luo kesän tunnetta ja mökkitunnelmaa. Ja tuo samalla kesäloman hitusen lähemmäksi.

Tänä hellepäivänä tartuin kirjaan, joka käsittelee hyvyyden lisäksi kauneutta ja totuutta. Kirja on vielä kesken, mutta katsotaan mitä siitä jää käteen.






Hyvyyden filosofiaan tutustuminen sopii kesäpäivään, rentoon aikatauluttomaan päivään, kun loikoo mukavassa paikassa varpaita heilutellen. Hyvyyttä ja kauneutta maailmassa on ja sen näkeminen ja kokeminen ruokkii sieluamme. Kuten minun sieluani nuo luonnonkukat vaasissa yöpöydällä tai mummon vanhan pöytäliinan asettaminen hellin käsin keittiön pöydälle.

Pelargonian syvempi sielunelämä

Henkisesti rasssaava  ja stressaava työ vaatii  paljon lempeän hempeää pehmeyttä vastapainoksi ja siksi syvennynkin nyt kuvien kautta kotoisen, tutun pelargonian sielunelämään. Pelargonit (Pelargonium) on suku kurjenpolvikasvien (Geraniaceae) heimossa. Suvun tieteellinen nimi tulee kreikankielen haikaraa tarkoittavasta sanasta pelargos (Wikipedia).

Mitä enemmän ikää minulle tulee, sitä enemmän pidän naisellisen roosan ja vaaleanpunaisen sävyisistä kukista, minä olen pehmentynyt...=) Mutta eipä mitään, katso miten perinteinen pelargonia paljastaa sielukkuuttaan, herkkyyttään ja aistillisuuttaan.


 Ainokaiseni, runsaskukkainen ja suloinen. Niin, ennen lomamatkoja en hankkinut kuin yhden kesäkukan.




Katsotaanpa hieman tarkemmin tätä kaunokaista.





Tästä se lähtee, pienestä, tiiviistä nupusta. Kaikki kauneuden tieto on nupussa.




Ja kun se on auennut, kauneus on siinä. Katsottavaksi, aistittavaksi, nautittavaksi.




Silkkisten terälehtien maailma.




Oletko katsonut pelargonian sisimpään? Siinä on aistillisuutta ja sensuellia kauneutta, jos katsoo tarkkaan.





maanantai 11. kesäkuuta 2012

Luolanpoikanen ja pari muuta juttua

Olen ennenkin ihmetellyt työn määrän runsastumista ennen lomaa. Käsittämätöntä, mutta sama taika toimii edelleen. Huh! Välillä töissä on samanlainen fiilis kuin seuraavissa luontoretkeni kuvissa, joissa metsä on kuin pommin jäljiltä. Eli töitä ja selvittämistä riittää.

Kuvakimara on sunnuntain retkeltä. Kesäisiä tunnelmia eräästä metsästä, metsästä joka on vielä hieman uusi ja vieras minulle, mutta josta alan pitää yhä enemmän. Kuvat kertovat minulle rakkaasta harrastuksesta, retkeilystä ja luonnossa olemisesta. Se lataa akut ja rentouttaa, vie työmurheet ja kaikottaa stressin. Sinullakin on varmaan jokin rakas harrastus tai ajanviete, joka vaikuttaa sinuun samoin. Sellainen on äärimmäisen tärkeä ihmiselle. Pidä siitä kiinni kaksin käsin.



Retken alussa metsä oli aamuauringon kultaama herkkine sadepisaroineen




Polku menee tuossa keskellä, sieltä pilkottaa sinisiä reittiopasteita




Lieneekö joulumyrskyn jälkiä vieläkin



Tuli mieleen sotatanner,  hurja on myrskyn voima




Onkohan tämä jo luola? Seisomaan siihen ei mahdu, istumaan kyllä




Tästä kiivetessäni tunsin itseni pikkutytöksi, joka leikkii metsässä innoissaan.....=)




Herkkää ja kaunista taas sotatantereen jälkeen




Tunnistatko kukkivan kasvin? Se on voimakastuoksuinen suopursu





Taustalla näkyvälle laiturille torkahdin, kun hetkeksi oikaisin selkäni evästauon jälkeen......



Retki oli ihana, olin kuin eri nainen palatessani kotiin. Parasta oli torkut laiturilla, heräsin siitä yllättyneenä nokosista ja posket punaisina. Maistui muuten kahvi ja donitsi erinomaiselle torkkujen jälkeen! Liikkuminen haastavassa maastossa oli myös mukavaa, tuli mieleen lapsuuden leikit lähimetsässä, kun kiipeiltiin, juostiin ja tehtiin kaikkea kivaa metsässä.


Toivon, että sinäkin nautit viikonvaihteestasi yhtä paljon kuin minä. Sen voimin mukavaa viikonalkua sinulle!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kesälaitumilla

Itse ei vielä pääse kesälaitumille, mutta jotkut ovat päässeet. Pysähdyin varta vasten katselemaan noita laitumella lämmöstä nauttivia lehmiä, ne puolestaan tulivat joukolla aitauksen reunalle  katsomaan minua....=)






Minua katsottiin, tutkailtiin ja nuuhkittiin - ja sitten vähän ujosti hamuttiin lajitoveria.







Tämä vasikka kurkisteli somasti pikkuisen piilosta.





Kun taas tämä rouva katsoi jämäkästi suoraan silmästä silmään. Ja viihtyikin siinä hyvän tovin.






Välillä maltettiin rapsutella kutittavia kohtiakin, kun oli katseltu minua ja kameraani lähietäisyydeltä jonkin aikaa.




Kaverukset viihtyivät lähekkäin.




Ottivat kolmannenkin mukaan.




Turpa kurotti yhä lähemmäs, tuosta kun kyhnyttää, niin märkä kieli lopsahtaa esiin.





Linssilude poseeraa vaihteeksi tästä kulmasta.




Lähtiessäni jatkamaan matkaa porukka jäi katsomaan perääni. Mukavia kuvattavia olivat, rauhallisia ja kiinnostuneita minusta. Onnenpekat, jo kesälaitumella!





lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kastepisara

                                      Vain aitoja koruja
                                      kantavat
                                      kaislan hiukset:
                                      sudenkorentoa
                                                    kastepisaraa.

                                      Maaria Leinonen
















perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tuoksussa timotein

Ellinooran kommentti edelliseen postaukseeni osui ytimeen kesän hellivästä luonteesta. Kesän ihanuutta ja suloisuutta  ajattelin hyvin tietoisesti juuri  eilen illalla. Hyvin vauhdikkaan ja stressaavankin työpäivän jälkeen lähdin innolla lenkille ilta-auringon paisteeseen.






Hölkätessäni keskellä peltoja kulkevaa  nurmettunutta, kuoppaista ja vanhaa peltotietä aistin kesän kaikilla aisteillani ja tunsin oloni taivaalliseksi. Lämmittävä auringonpaiste, mukavasti viilentävä tuuli kasvoilla, kesän raikkaat ja sopivasti makeat luonnonkukkien ja kukkivien heinien tuoksut, vierellä kulkevan joen sini, kiurun liverrys taivaankannella ja pajusirkun säkeet  joenvarren pajukoissa ..... kaikki se antoi ihanan kesän tunteen. En halunnut kiirehtiä, vaan nauttia kaikesta siitä hitaasti ja rauhassa. Rauhaisa hölkkä oli upeaa, aika käsittämätöntä, että minä voin nauttia hölkästä noin paljon.....=) Enpä olisi uskonut vielä kolmisen vuotta sitten, että noin voi käydä.







Nautitaan nyt  tästä kesästä. Vaikka on vähän viileää ja lomaankin vielä hetki aikaa, otetaan silti ilo irti valosta ja kukista, tuoksuista ja kesätuulesta. Kun ajatteleekin kaikkia kesän ihanuuksia, tulee sellainen kesäfiilis, että oksat pois. Kesämekko esiin ja aistit avoinna elämään!




keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Hopeinen kuu

Myönnän heti, etten osaa lavatansseja. Valssi vielä menee jotenkuten, mutta ne muut... Vaikka pidänkin  tanssillisesta liikunnasta, perinteiset tangot ja humpat saati foxtrotit sun muut ovat jääneet opettelematta.

Olen käynyt lavatansseissa elämässäni kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla nuoruudenkihlattuni kanssa kuherrellen ja toisiimme kietouten tanssimme Hopeista kuuta kesäillan hämärtyessä. Muisto siitä on kaunis, kuten itse laulukin. Laitankin sen tähän alkaneen kesän kunniaksi. Kuuntele, mikä ihana ääni Olavi Virralla ja mikä dramaattinen laulu. Ja upea  saksofonisoolo, oioi, minä sitten tykkään saksofonin eroottisesta äänestä.




Toisen kerran eksyin lavatansseihin vain pari vuotta sitten. Tai no, en eksynyt, vaan menin ihan tarkoituksella. Laitoin hiukset, meikkasin ja pukeuduin hameeseen. Korkokenkien valinta tuotti vaikeuksia. Millaiset kengät tansseissa tulee olla? Korkeat ja kauniit vai matalat ja jalassa pysyvät? Ratkaisin ongelman valitsemalla kauniit remmiavokkaat  siltä väliltä. Enhän ollut menossa tanssimaan.

Niin, en mennyt tanssimaan, sillä enhän osaa tanssia! Ja silti menin lavalle. Halusin ihmisten ilmoille, katselemaan ja fiilistelemään lavatanssien tunnelmaa.En halunnut olla yksin kotona juuri sitä iltaa. Eikun menoksi ja auton nokka kohti läheistä tanssipaikkaa.

Tansseissa oli mukavaa, vaikka en osannutkaan siellä käyttäytyä. En istunut naisten puolella rivissä enkä noussut seisomaan toisten naisten tavoin, kun seuraava musiikki oli alkamassa. En hakenut katsekontaktia miehiin vaan imin tunnelmaa ja liikuskelin paikassa ihmisiä katsellen. Istahdin jossain vaiheessa hetkeksi ja pian tajusin olevani väärässä paikassa kuin kai  olisi pitänyt olla. Olin istunut kohtaan, joka oli "miesten alue",  miehet seisoskelivat ja istuskelivat siinä kohdassa naisten ollessa lavan reunalla seinän vieressä. Minä en osannut käyttäytyä vaan olin mennyt istumaan keskelle miesten aluetta.

Illan aikana en tanssinut kertaakaan ja se oli helpotus. Katsellessani tanssivia pareja huomasin heidän tanssitaitonsa olevan hyvää ellei erinomaista. Ja minä onneton en osaa kuin valssia miten kuten. Pariin otteeseen vaistosin, että tanssiinkutsu on lähellä ja karkasin. Vaivihkaa siirryin muualle. Niin, olin ihan pelkuri. En halunnut tallata ja kompastella jonkin parkettien partaveitsen jaloille.

Sellainen tansseilla kävijä minä olin....=) Mutta usko tai älä, iltani oli kaikesta huolimatta mukava, sain siltä sen mitä olin hakenutkin. Musiikkia, ihmisten katselua, illan muualla kuin kotona tv:n ääressä. Lähdin tansseista varhain, olin valmis lähtemään kotiin pimenneessä illassa.  Kotimatkalla poliisi vielä pysäytti ja puhallutti minut. No, tansseissa join vain iltakahvit.

Saapa nähdä, menenkö lavatansseihin vielä kolmannen kerran elämäni aikana....=)


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Aamuhetki

                                       Sateen jälkeen
                                       vesipisarat metsässä,
                                       uusi aamu ja kesän raikas  tuoksu.

                                       Hengitän syvään ja pysähdyn katselemaan,
                                       tämä hetki tässä
                                       ja levollisuus minussa.

                                       Hymy nousee kasvoilleni
                                       ja tunnen sen leviävän koko olemukseeni.

                                       Hiljainen onnenhetki.