sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Aamuhetki

                                       Sateen jälkeen
                                       vesipisarat metsässä,
                                       uusi aamu ja kesän raikas  tuoksu.

                                       Hengitän syvään ja pysähdyn katselemaan,
                                       tämä hetki tässä
                                       ja levollisuus minussa.

                                       Hymy nousee kasvoilleni
                                       ja tunnen sen leviävän koko olemukseeni.

                                       Hiljainen onnenhetki.



























4 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Osuin blogiisi jotain kautta ja ilahduin teksteistäsi ja kuvista. 'Aamuhetken' runossasi tulet tutulle reviirille: onnenhetket syntyvät usein luonnossa. On paljon onnenhetkiä edessä sille, joka pysähtyy katsomaan ja kokemaan. Kaunista kesää Sinulle!

FeminineApproach kirjoitti...

Luonnossa usein tuntee syvää rauhaa ja seesteisyyttä - ja onnea. Sinäkin olet löytänyt sen luokse, kokemaan rikastuttavia hetkiä.

Kiitos Ellinoora, ihanaa kesää myös sinulle...=)!

Anonyymi kirjoitti...

Vierailen usein blogissasi.(Kerran aijemmin kommentoin blogiasi)...edelleen kauniita kuvia...ja teksteistäsi tunnen usein sielujen sympatiaa...Kaunista ja koskettavaa :)

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi! Mukava kuulla, että pidät blogistani ja palaat lukemaan. Ja kommentit ovat tervetulleita, ne piristävät harmaankin päivän....=)