keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Hopeinen kuu

Myönnän heti, etten osaa lavatansseja. Valssi vielä menee jotenkuten, mutta ne muut... Vaikka pidänkin  tanssillisesta liikunnasta, perinteiset tangot ja humpat saati foxtrotit sun muut ovat jääneet opettelematta.

Olen käynyt lavatansseissa elämässäni kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla nuoruudenkihlattuni kanssa kuherrellen ja toisiimme kietouten tanssimme Hopeista kuuta kesäillan hämärtyessä. Muisto siitä on kaunis, kuten itse laulukin. Laitankin sen tähän alkaneen kesän kunniaksi. Kuuntele, mikä ihana ääni Olavi Virralla ja mikä dramaattinen laulu. Ja upea  saksofonisoolo, oioi, minä sitten tykkään saksofonin eroottisesta äänestä.




Toisen kerran eksyin lavatansseihin vain pari vuotta sitten. Tai no, en eksynyt, vaan menin ihan tarkoituksella. Laitoin hiukset, meikkasin ja pukeuduin hameeseen. Korkokenkien valinta tuotti vaikeuksia. Millaiset kengät tansseissa tulee olla? Korkeat ja kauniit vai matalat ja jalassa pysyvät? Ratkaisin ongelman valitsemalla kauniit remmiavokkaat  siltä väliltä. Enhän ollut menossa tanssimaan.

Niin, en mennyt tanssimaan, sillä enhän osaa tanssia! Ja silti menin lavalle. Halusin ihmisten ilmoille, katselemaan ja fiilistelemään lavatanssien tunnelmaa.En halunnut olla yksin kotona juuri sitä iltaa. Eikun menoksi ja auton nokka kohti läheistä tanssipaikkaa.

Tansseissa oli mukavaa, vaikka en osannutkaan siellä käyttäytyä. En istunut naisten puolella rivissä enkä noussut seisomaan toisten naisten tavoin, kun seuraava musiikki oli alkamassa. En hakenut katsekontaktia miehiin vaan imin tunnelmaa ja liikuskelin paikassa ihmisiä katsellen. Istahdin jossain vaiheessa hetkeksi ja pian tajusin olevani väärässä paikassa kuin kai  olisi pitänyt olla. Olin istunut kohtaan, joka oli "miesten alue",  miehet seisoskelivat ja istuskelivat siinä kohdassa naisten ollessa lavan reunalla seinän vieressä. Minä en osannut käyttäytyä vaan olin mennyt istumaan keskelle miesten aluetta.

Illan aikana en tanssinut kertaakaan ja se oli helpotus. Katsellessani tanssivia pareja huomasin heidän tanssitaitonsa olevan hyvää ellei erinomaista. Ja minä onneton en osaa kuin valssia miten kuten. Pariin otteeseen vaistosin, että tanssiinkutsu on lähellä ja karkasin. Vaivihkaa siirryin muualle. Niin, olin ihan pelkuri. En halunnut tallata ja kompastella jonkin parkettien partaveitsen jaloille.

Sellainen tansseilla kävijä minä olin....=) Mutta usko tai älä, iltani oli kaikesta huolimatta mukava, sain siltä sen mitä olin hakenutkin. Musiikkia, ihmisten katselua, illan muualla kuin kotona tv:n ääressä. Lähdin tansseista varhain, olin valmis lähtemään kotiin pimenneessä illassa.  Kotimatkalla poliisi vielä pysäytti ja puhallutti minut. No, tansseissa join vain iltakahvit.

Saapa nähdä, menenkö lavatansseihin vielä kolmannen kerran elämäni aikana....=)


2 kommenttia:

Shantasha kirjoitti...

Minäkään en osaa valitettavasti tanssia kuin peruvalssia, haluisin kyllä osata ja aina on pitänyt mennä kurssille. Lavatanssit ovat ihania, se tunnelma on niin ihanan maalaisromanttinen! Ja siellä näkee sellaisia ihmisiä, joita ei ihan kaupunkikuvassa niin kuljeskelekaan. Hikiset, äidin nurkissa asuvat maalaispojat ovat vielä totta. Toivon, että lavatanssiperinne säilyy sillä se on suomalaista perinnettä kerrassaan!

FeminineApproach kirjoitti...

Mukava fiilis siellä oli, ihmiset olivat tulleet tanssimaan, en nähnyt yhtäkään humalaista.

Tanssi olisi varmasti ihanaa, jos sitä osaisi. Jonkin verran olen opetellut esim. salsan perusaskeleita, se on mahtava tapa liikkua ja nauttia musiikista.