maanantai 11. kesäkuuta 2012

Luolanpoikanen ja pari muuta juttua

Olen ennenkin ihmetellyt työn määrän runsastumista ennen lomaa. Käsittämätöntä, mutta sama taika toimii edelleen. Huh! Välillä töissä on samanlainen fiilis kuin seuraavissa luontoretkeni kuvissa, joissa metsä on kuin pommin jäljiltä. Eli töitä ja selvittämistä riittää.

Kuvakimara on sunnuntain retkeltä. Kesäisiä tunnelmia eräästä metsästä, metsästä joka on vielä hieman uusi ja vieras minulle, mutta josta alan pitää yhä enemmän. Kuvat kertovat minulle rakkaasta harrastuksesta, retkeilystä ja luonnossa olemisesta. Se lataa akut ja rentouttaa, vie työmurheet ja kaikottaa stressin. Sinullakin on varmaan jokin rakas harrastus tai ajanviete, joka vaikuttaa sinuun samoin. Sellainen on äärimmäisen tärkeä ihmiselle. Pidä siitä kiinni kaksin käsin.



Retken alussa metsä oli aamuauringon kultaama herkkine sadepisaroineen




Polku menee tuossa keskellä, sieltä pilkottaa sinisiä reittiopasteita




Lieneekö joulumyrskyn jälkiä vieläkin



Tuli mieleen sotatanner,  hurja on myrskyn voima




Onkohan tämä jo luola? Seisomaan siihen ei mahdu, istumaan kyllä




Tästä kiivetessäni tunsin itseni pikkutytöksi, joka leikkii metsässä innoissaan.....=)




Herkkää ja kaunista taas sotatantereen jälkeen




Tunnistatko kukkivan kasvin? Se on voimakastuoksuinen suopursu





Taustalla näkyvälle laiturille torkahdin, kun hetkeksi oikaisin selkäni evästauon jälkeen......



Retki oli ihana, olin kuin eri nainen palatessani kotiin. Parasta oli torkut laiturilla, heräsin siitä yllättyneenä nokosista ja posket punaisina. Maistui muuten kahvi ja donitsi erinomaiselle torkkujen jälkeen! Liikkuminen haastavassa maastossa oli myös mukavaa, tuli mieleen lapsuuden leikit lähimetsässä, kun kiipeiltiin, juostiin ja tehtiin kaikkea kivaa metsässä.


Toivon, että sinäkin nautit viikonvaihteestasi yhtä paljon kuin minä. Sen voimin mukavaa viikonalkua sinulle!

4 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Nuo juurineen kaatuneet puut, yleensä kuuset, ihmetyttävät: iso onkin hauras.

FeminineApproach kirjoitti...

Totta, ei pidä suurikaan juuripaakku kuusta pystyssä kun tarpeeksi voimakas tuuli puhaltaa.

Muuttolintu kirjoitti...

Suopursun tuoksu tuo vahvasti mieleen alkukesän, miksei myös lapsuuden kesät. Ihmettelen aina noita luonnon "järjestelemiä" kiviä... niitä on paljon täälläkin päin, missä minä asun. Mahtavan näköisiä!

Mukavaa viikkoa sinulle, luonto on tällä hetkellä erityisen kaunis ja totta -siitä saa voimaa. :)

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Muuttolintu!

Aika jännää, että täällä eteläisessä Suomessakin on rakkoja eli suuria kivikasaumia, Lapissahan niitä on todella suuria alueita. Kuvan kivikasasta en tiedä, onko se varsinainen rakka, mutta mielenkiintoinen se on.