perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tutkailuja ruohonkorsi suupielessä

Kun aika pysähtyy ja menettää merkityksensä, päivän ohjelmaksi riittää luonnonvoimien tutkailu. Voi tuumailla asioita ja ilmiöitä kuten Havukka-ahon ajattelija konsanaan. Katse kiinnittyy taivaankannella leijuviin  pilviin,  niiden yhtäkkiseen ilmaantumiseen ja hetkessä tapahtuvaan haihtumiseen ja  valon  suodattumiseen  niiden välistä ja takaa.






Kun päivän mittaan havainnoi veden pintaa ja sen väreitä tuulen ja sadekuurojen vaihteluissa, ymmärtää entistä paremmin sen voiman. Vesi elää aivan omaa elämäänsä ja yllättävän nopealla muutostahdilla.











Tummasävyisistä kuvista moni voisi ajatella, että olipa kurjat säät. Minua Suomen kesän tiuhaan vaihtuva sää ja sateisuus eivät häirinneet, vaikka kastuin moneen otteeseen melko täysin. Ukkonen ei vienyt yöunia eikä viileys haitannut. Sen sijaan ajan rattaiden pysäyttäminen saa sieluni eheäksi ja tasapainoiseksi ja kaiken kokemisen hyvin intensiiviseksi. Elämykset ja havainnot voimistuvat ja niiden vahvuus jättää ihmiseen ikuisen, kauniin jäljen.

6 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Kai sää on myös asennekysymys. Vaan ehti tottua kuumiin kesiin ja niihin tykästyä. Tuttava sanoi, että Suomen talvi on 'rikos' kylmyytensä takia. Vanhemmiten ymmärtää tuonkin tulkinnan.

FeminineApproach kirjoitti...

Niin, voi se olla noinkin. Minä olen enemmän kohtuulämmön kuin helteen ystävä, olen kuten eräs vanha herra aikoinaan sanoi itsestään "varjossa vaeltaja".

Enkä ole enää niin sokeristakaan kuin nuorempana....=) Sadesää kesällä ei enää päivääni pilaa, päinvastoin se raikastaa ilman ja vie painostavuuden pois.

Elena kirjoitti...

Voi ukkonen on kyllä ihanaa, viime yönäkin oli mahtavaa käydä vähän kävelemässä ulkosalla kun luonto näytti voimiaan :)

Ihana blogi sinulla, kauniita kuvia ja ajatuksia, liityn lukijaksesi :)

Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/

FeminineApproach kirjoitti...

Öinen ukkoskävely, se on varmaan huikea elämys, täytyypä kokeilla sitä joskus.

Kiitos kauniista sanoistasi Elena ja lämpimästi tervetuloa lukijakseni....=)!

Shantasha kirjoitti...

Ihanan oivaltavia ajatuksia ja luontoarmaamme hyväksi kaikki. Vain näkemällä ja olemalla voi nähdä, hienoa että maltat pysähtyä seuraamaan.

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Shantasha. On helppo pysähtyä hetkeen mökin sisälle, kun sataa kuin saavista kaatamalla....=) Eipä silti, ei pysähtyminen ole minulle vaikeaa yleensä, se on minussa luontaisesti.