maanantai 13. elokuuta 2012

Elämän opin tiellä

Minusta tuntuu, että vaikka olen keski-ikäinen, niin kasvua ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Ihan totta, koen oppivani itsestäni,  toisista ihmisistä ja elämästä   lisää jatkuvasti. Mutta niinhän se menee, ihminen ei ole koskaan valmis. Elämä opettaa paljon, osan niin ettei itse huomaakaan  ja osan siten, että tiedostaa jotakin uutta taas oppineensa.

Viimeisin oppimani asia on, että minusta peruskiltistä ja lempeän mukautuvaisesta naisesta löytyy aimo annos tahtoa ja kykyä puolustaa omia rajojani. En suostu tallatuksi ja määräillyksi, vaan ilmaisen mielipiteeni minua  häiritsevästä asiasta yllättävän suoraan. Ennen en aina tuonut eriävääkään mielipidettäni julki, mukauduin enemmän toisten tahtoon. Toisaalta en muista kohdanneeni kovin autoritääristä tai dominoivaa ihmistä elämässäni. Mutta nyt koen niin ja se on tuonut minusta esiin tämän vahvemman, jämäkämmän ja omista rajoistani  puolta pitävämmän naisen.




Yritän löytää tasapainon itseni ilmaisussa tuollaisissa vuorovaikutustilanteissa . Haluan  viestiä selkeästi, perustellusti ja tyynesti. Minäkin viilipytty olen nimittäin välillä  kiihtynyt, kun olen kokenut tulleeni päsmäröidyksi....=)  Niin, sellaista  en voi  sietää enkä hyväksyä.

Toki minä kaiken tämän oivalluksen keskellä tajuan, että myös minun  pitää katsoa peiliin ja nähdä, etten ole täydellinen. Mutta sitä se juuri on, kasvaminen ihmisenä ja oppiminen. Näkee kehityksen tarvetta itsessään ja jos hyvin käy, näkee myös sitä oppimista,  kehitystä ja viisastumista.

Ja nyt  pohdiskelun päätteeksi tämä lempeä nainen lähtee hikilenkille, että kehokin saa liikettä.  Mukavaa arkisen pakerruksen alkua kaikille  ja lämpimästi  tervetuloa mukaan Kiki!

4 kommenttia:

Shantasha kirjoitti...

Niin sitä pitää, samaa opettelee hän :)

FeminineApproach kirjoitti...

Vierivä kivi ei sammaloidu....=)

Katja P-M kirjoitti...

Kyllä, samoja ajatuksia :)

FeminineApproach kirjoitti...

En ole siis yksin näiden elämänopintojeni kanssa....=)