sunnuntai 12. elokuuta 2012

Lempeydestä

Joskus sitä on liian pehmeä. Liian herkkä. Pitäisikö kovettaa pintaansa? Maailma tuntuu suosivan tiettyä kovuutta, jota kaikissa ei luonnostaan ole. Tuntuu, että liialla pehmeydellä  yhdistettynä liikaan avoimuuteen petaa itselleen hankaluuksia.









Mutta entäpä jos ei halua kovettua? Haluaa olla aito, lempeä, oma itsensä. Muistaa vain jatkossa, mitä on sen tähden kokenut ja siitä oppinut. Niin, herkän, pehmeän ja haavoittuvaisenkin ihmisen sisältä voi hyvin  löytyä vahvuutta ja voimaa. Kuten oivaltavasti Ylen televisiossa pyörivässä Sinun Tarinasi-pätkässä   sanotaan Antti Huttusen sanoin: "Lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta".

Tervetuloa lukijaksi Villa Preiskari....=)

5 kommenttia:

Katja - Tässä ja Nyt kirjoitti...

Kiitos että linkitit tuon Sinun tarinasi. Näin sen Yleltä kerran ja jäi kaivelemaan, että mikä se oli enkä löytänyt sitä :) Nyt voin kuunnella sen uudelleen :)

Nan kirjoitti...

Liika pehmeys yhdistettynä liikaan avoimuuteen voi olla tuhoisa yhdistelmä. Se avaa oven ihmisille, jotka etsivät tavalla tai toisella hyväksikäytettäviä. Olen hieman ollut tällä tavalla liian pehmeä ja sen seurauksista kärsin edelleen. Tuo on toisaalta ollut myös erittäin opettavainen "koulu".

Minusta kovettuminen ei kuitenkaan kannata. Voi olla oma itsensä, pehmeä ja aito, mutta silti sisältä vahva, jämäkkä ja oman arvonsa ja rajansa tunteva ihminen.

Olen törmännyt tuohon tosi paljon, että pehmeä ihminen ei voisi olla vahva. En oikein ymmärrä, miksi monet ajattelevat, tulkitsevat noin. Eihän noilla kahdella asialla mielestäni ole tuollaista suhdetta toisiinsa. Jonkun kohdalla voi olla, mutta ei tuo sääntö ole.

FeminineApproach kirjoitti...

Katja...=)

Nan, ajattelen pitkälle samoin kuin sinä. Olen ollut koko elämäni kiltti ja mukautuvainen, puoleni kuitenkin pitäen ja onnekseni olen välttynyt hyväksikäyttäjiltä, tietääkseni.

Viime aikoina olen havainnut, että työelämässä pitää joskus olla erityisen jämäkkä ja sanoa eriävä mielipiteensä selkeästi, ettei tule jyrätyksi tai dismissatuksi.

Ilmaisit Nan tosi hyvin, "oman arvonsa ja rajansa tunteva ihminen". Tämäkin mukautuvainen, kiltti ja pehmeä nainen näkee nykyään oman arvonsa, pitää kiinni rajoistaan ja on tarvittaessa hyvinkin napakka....=)

Sanna kirjoitti...

Lempeys on syntymälahja, mutta valitettavasti poisopimme siitä jopa heti ensimmäisinä elinvuosina. Lempeys on viisautta ja on suuri etuoikeus jos omaa aikuisenakin sen taidon!

FeminineApproach kirjoitti...

Shantasha, sanot hyvin kauniisti, että lempeys on viisautta. Niin se on minustakin.

Lempeydestä tulee eräs tietty henkilö mieleeni, henkilö joka on joskus ollut lähiesimieheni. Esimiehenä hän oli parhaita, ellei paras ja lisäksi lempeä. Eikö ole yllättävää, että entisestä pomostaan voi sanoa noin? Mutta se on totta ja arvostan häntä ihmisenä hyvin paljon.