tiistai 14. elokuuta 2012

Oioi!

Niin, olen täpinöissäni. Osin endorfiinihumalassa. Edes työmurheet ja stressin oireet eivät tänään hyvää oloani pysty himmentämään.

Ai että mikäkö näin riemastuttaa? Tein varauksen ruskareissua varten, se on nyt lyöty lukkoon ja merkitty kalenteriin! Se tässä eniten täpinää aiheuttaa. Ja kävin lenkilläkin, siitä endorfiinihumala.

Ovatkohan hormonini  ylikierroksilla, kun  tunnen olossani niin voimakkaita tunnetilojen vaihteluita......=)? Työ aiheuttaa stressiä, uupumusta ja vahvaa tarvetta pitää huolta itsestään, niin henkisesti kuin fyysisesti ja se kaikki näkyy voimakkaina negatiivisinakin tunteina. Ja sitten toisaalta liikunta ja muut vapaa-ajan mielenkiinnon kohteet saavat aikaan valtavia mielihyvän, ilon ja riemun purskahduksia. Miten minä näin voimakkaasti asioita tunnen ja koen, minä, rauhallinen viilipytty? Vai annanko minä nykyään tuntemusten ja tunteiden tulla vapaammin pintaan ja ilmaisen niitä estottomammin? Tiedostanko niitä enemmän kuin ennen?

No, en kanna tunteistani  sen suurempaa huolta, niin kauan kuin koen  olevani tasapainossa. On niin hyviä kuin huonompiakin tuntemuksia,  se kuuluu elämään. Välillä vaikeaa taaperrusta ja kompastelua, välillä huikeaa liitoa kohti unelmia.




Niin, unelmat. Ne rakkaat ja hellästi vaalitut. Taas kuljen kohti erästä unelmaani, siitä tulee totta. Uskomatonta, mutta vaikka tämä vuosi on koetellut ja vielä koettelee minua paljon, niin olen minä saanut ja vielä saan toteuttaa hartaita unelmiani. Ja se on upeaa. Aivan ihanaa. Niin ihanaa, että minä vaan hymyilen täällä onnellisena aamutakissani.....=)

Ja jos minä, stressaantunut taapertaja voin saavuttaa unelmani, niin ihan varmasti voit sinäkin. Älä koskaan luovu unelmistasi, pidä niistä kiinni, vaikka välillä vain hennolla otteella. Mutta pidä kiinni. Kaikki on mahdollista. Ihan kaikki. Joku kaunis päivä.


7 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Tunteilleen ei kai voi mitään, tulevat ja menevät, ja ne ilmentävät sitä, ovatko asiat itselle hyvin vai huonosti. Taidat potea nyt odotuksen euforiaa.

Katja P-M kirjoitti...

Selvä, pidän kiinni unelmistani :)

FeminineApproach kirjoitti...

Aamu, niin poden, täysin ja kokonaan....=) Ja olen onnellinen siitä, että tämä juttu toteutuu - oli nimittäin taas se mahdollisuus, että kaikki meneekin mönkään.

Katja, pidä vaan! Niin minäkin teen....=)

Shantasha kirjoitti...

Ymmärrän hyvin. itse ole kokenut työn vievän mehut mutta sitäkin enemmän elämän tutkimisen tuovan uutta, voimaannuttavaa ja elävää inspiraatiota. Ehkä elämällä on tarkoitus antaa sinulle balanssi ääritunteiden kautta, jotka molemmat kuitenkin ovat kuitenkin tärkeitä tunteita, jalostuttavat jotain tärkeää puolta sinussa. Ääritunteiden kautta aktivoidumme parhaiten toimimaan. Olen iloinen puolestasi :)

FeminineApproach kirjoitti...

Shantasha, näet asioita erilaisista näkökulmista, sellaisista joita en ole tullut ajatelleeksikaan. Kiitos, kun kerrot ajatuksiasi, ne avaavat minulle virkistäviä, uusia näkökulmia. Ja saan lisää pohdittavaa....=)

Nan kirjoitti...

Oi, mukava kuulla, että unelmat toteutuvat. Kyllä, minäkin pidän kiinni unelmistani :)

FeminineApproach kirjoitti...

Nan,kyllä ne joskus toteutuvat, pienet unelmani, jotka minulle ovat kuitenkin suuria.

Pidä vaan sitkeästi kiinni omista unelmistasi, ne voivat toteutua yllättäenkin tai pitkien aikojen päästä. Kun vuosia tai jopa vuosikymmeniä kytenyt haave toteutuu, se on unohtumatonta. Kun on jo haudannut haaveensa, saattaakin aueta mahdollisuus toteuttaa se - ja silloin se on niin upeaa että oksat pois.