keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tyvenessä

Tyvenessä ollaan edelleen. Ainakin melkein, tirautin minä pienet itkut tänäänkin. Mutta tänään myös hymyilin ja jaksoin hiukan hassutellakin. Se on helpottavaa, on hyvin raskasta murehtia ja kantaa huolta koko ajan. Pienetkin tyvenet tuovat lepohetken ja antavat voimia.

Teidän kannustavat sananne ovat myös olleet tukena ja lohdutuksena. Vaikka emme tunne toisiamme, olen kokenut sanojenne tulevan sydämestä ja ne ovat todella auttaneet. Kiitos!

Tänään olen tiedostanut, etten ole ainoa joka on myrskyn silmässä. Muut voivat olla ja ovat vielä rankemmassa  tilanteessa. Se on suhteuttanut tilannetta minulle paljon. Elämä voi olla toisinaan todella epäreilua ja riipaisevaa. Se paljastaa niitä tummempia sävyjään ja silloin kaipuu hehkuviin ja iloisiin sävyihin on suunnattoman suuri. Mutta kaikki ne sävyt kuuluvat elämään, niin se vain on. On aika itkun, on aika naurun. Tänään minulla oli vähän niitä molempia. Nyt tässä hetkessä itku on kauempana ja levollinen olo lähempänä.



2 kommenttia:

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

Itsekin olen kokenut täällä Blogien maailmassa jonkinlaista kummaa "sielunyhteyttä" monta kertaa ja saanut voimia kommenteista. Ota siis vastaan nämäkin sanat: Toivon Sinulle voimia -ja iloa elämääsi! :)

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Muuttolintu! Otan sanasi vastaan lämmöllä ja toivon sinulle hyvää ja kaunista elämää ja oloa Miehekkääsi kanssa....=)!