tiistai 4. syyskuuta 2012

Arvot

Onkohan se ikään ja vuosien karttumiseen liittyvä asia, että arvot tulevat yhä tärkeämmiksi? Perusarvot, jotka ovat hyvin tärkeitä ja joista ei tahtoisi tinkiä. Olenpa nimittäin vuoden tapahtumia, omia valintojani ja päätöksiäni analysoidessani tajunnut, että niiden takana ovat  usein omat arvot.

Vuosien myötä on monissa asioissa tullut suvaitsevaisemmaksi ja joustavammaksi. Nuorempana saattoi olla tiukkoja kriteerejä asioiden suhteen, niin tiukkoja, että niistä ei tinkinyt. Ihannemiehellä oli tietyt kriteerit, oman ulkonäön suhteen oli samoin. Kriteerejä oli monissa ulkoisissa asioissa, sellaisissakin jotka nyt ajatellen tuntuvat hassuilta tai perusteettomilta.

Mutta samaan aikaan kun nuo kriteerit ovat höllentyneet tai poistuneet kokonaan, sisäisten  arvojen merkitys on kasvanut yhä tärkeämmäksi. On arvoja, jotka kokee niin merkityksellisiksi, että niistä pitää kiinni tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka se tarkoittaisi itselle sydänsurua ja murhettakin sivuvaikutuksena. Oma vakaumus on vaan niin vahva, että siitä ei halua antaa perään.




Onko se sitä, että elettyään useamman vuosikymmenen tietää paremmin, mitä elämältään tahtoo ja minkälaista elämää haluaa elää? Arvostaa itseään eikä ole  tuulen eikä minkään muunkaan vietävissä.

Oletko sinä kokenut tälläistä? Tiedostatko, mitkä arvot ovat sinulle ne tärkeimmät? Huomaatko, mitkä arvot ovat valintojesi ja päätöstesi takana?

Mukavaa ja arvokasta illanjatkoa....=)

10 kommenttia:

Pohdiskelija kirjoitti...

Taas niin "minun kynästäni" tulevaa tekstiä! Juuri samoin koen. Ja olen tullut siihen tulokseen, että se vain on se ELÄMÄNKOKEMUS, joka meitä nyt vie... Eikä se todellakaan ole pahasta.

Onnellista iltaa sinulle.

FeminineApproach kirjoitti...

Mukava kuulla, että olet päätynyt samansuuntaiseen ajatelmaan. Minäkin yhtäkkiä aloin ajatella arvojani tietoisesti ja tajusin, mistä on kysymys.

Kiitos, jumpan jälkeen oloni tosiaan tuntuu melkeinpä onnelliselta ja oikein hyvältä. Mukavaa ja kaunista iltaa myös sinulle!

Nan kirjoitti...

Hyvä kirjoitus :) Minä olin nuorena täysin tuulen vietävissä, vaikka silloin olisinkin tiukasti kiistänyt sen. Töissä ollessani olin eksyksissä, liian kiireinen ja väsynyt, jotta olisin jaksanut pohtia itseäni, elämääni ja arvojani. Nyt kun minulla on ollut aikaa tutustua itseeni ja elämääni, sekä elämään yleensä, arvoni ovat valjenneet minulle. Elämänkokemukset antavat tietoa elämästä, mutta itseensä tutustuminen ja aika tuovat arvot esille.

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Nan, vastauksesi on hyvä myös! Varsinkin tuo viimeinen lauseesi - luin sen pariin otteeseen ja oikein mietin sitä. Hienosti ajateltu ja sanottu.

AAMU kirjoitti...

Minusta tuntuu, että monet arvot seuraavat meitä läpi elämän, vaikkapa oikeudenmukaisuus, joka merkityksen yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta oivaltaan aikaisempaa paremmin.

FeminineApproach kirjoitti...

Totta, tietyt perusarvot varmaan ovat mukana koko elämän ajan. Jotkut taas vahvistuvat elämän varrella ja niitä puolustaa entistä lujemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Ikä ja elämänkokemukset ovat selkiinnyttäneet minulle omat arvoni.Kartan nykyään tietoisesti asioita,jotka eivät tee minulle hyvää.Välillä tunnen itseni ulkopuoliseksi.Kierrän myös kaukaa ihmiset,jotka eivät tee sielulleni hyvää.Välillä tunnen itseni yksinäiseksi.Mutta silti tiedän olevani oikealla tiellä.Matkalla minuksi.
Voimia Sinulle!Kiitokset tästä kiinnostavasta blogista ja ihanista valokuvista.

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos kommentistasi! Tunnistan itseäni hyvin paljon ajatuksistasi.

Vaikka koen välillä yksinäisyyttä ja voimakasta erilaisuutta, tunnen olevani sisäisesti myös yhä enemmän oma itseni, minä. Olen enemmän sinut sisäisen itseni kanssa. Ja se tuntuu hyvältä, eheyttävältä.

Voimia myös sinulle ja lämpimästi tervetuloa lukemaan ajatuksiani uudelleen!

Anonyymi kirjoitti...

varmaan ainakin se, ettei kaikkea tarvitse kokeilla, kun tietää mikä on itselle hyväksi tai pahaksi, kuten eka ano kirjoittikin. Toki välillä hyvä ravistella itseään, ettei elämä jumiudu turhaan samoille pitkospuille.

eilen kaupassa vanhempi (75-80v) herrasmies kysyi tavarakärryä tuoneelta myyjältä, että "mikä tuo on? missä sitä on hyllyssä?" myyjän mukaan niin uusi tuote, että vain kärryssä. Mies otti sen mukaansa. tämä ei toki mikään elämän arvo asia, mutta oikeaa elämänasennetta, ettei aina samaa.

FeminineApproach kirjoitti...

Uteliaisuus ja mielenkiinto elämään on ominaisuus, jonka itsekin toivoisin säilyttäväni.

Tätä nykyä tunnen, että en ehdi jumiutua, kun taas muuttuu. Toivoisin jo hetkeksi vakaampaa jaksoa.