Joskus tuntuu, että elämä heittelee rajusti, tuntuu että suuret laineet viskaavat sinut myrskyssä rantahiekalle. Siellä olet oksien ja roskien seassa, rähjääntyneenä ja uupuneena, hengittelet vaan hiljakseen. Oma aikansa siinä menee, kun kerää voimiaan ja tasaa hengityksen. Mutta ennen pitkää valo löytää sinut sieltä roskan seasta, se löytää sinut ja saa sinut hohtamaan. Valossa olet kaunis ja puhdas. Riepoteltu, mutta vahingoittumaton. Ehkä aavistuksen vahvempi kuin ennen.
Minun hengitykseni alkaa muutoksessa tasaantua. Hiljalleen.
Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Birgitta.
3 kommenttia:
Vesi on eloisa ja alati kiehtova kohde: sama vaan ei koskaan sama, ihan kuin taivas ja pilvet.
Hengittää hyvää henkeä =)
Ja kiitos.
Totta Aamu, hyvin ilmaistu. Vesi tuntuu ikuiselta ja ajattomalta ja joskus vastauksia antavalta. Ei ihme että sitä pidetään alitajunnan symbolina.
Nimenomaan Birgitta, hyvää henkeä...=)
Lähetä kommentti