keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Siiven hipaisuja

Viime päivinä olen kohdannut  ihmisten ajatuksia ja kokemuksia  enkeleistä. Ihan selväpäisten, järkevien ihmisten. Olen myös ollut läsnä tilanteissa, joissa puhumaton ihminen on ilmeillään, eleillään ja liikehdinnällään saanut minut pohtimaan, näkevätkö he jotain, mitä minä en.

Parin viime vuoden aikana olen silloin tällöin löytänyt pieniä, valkeita höyheniä läheltäni. Alkuun omasta makuuhuoneestani vuoteen vierestä lattialta ja päättelin niiden olevan peräisin untuvapeitosta. Sittemmin olen löytänyt höyheniä ilman ilmiselvää selitystä vierestäni  mm. työpaikalla, talvisen kävelyretken tauolla  nuotiopaikalla ja jopa Lapin matkalla tummuvassa illassa takan loisteessa.

Mistä kaikki ne höyhenet tulivat? Ne ovat ilmaantuneet ihan lähelleni ja erilaisissa tilanteissa. Olenko kokenut huomaamattani siiven hipaisuja? Niin kevyitä, etten huomannut. Jäljelle jäivät vain pienet höyhenet.






Lämpimästi tervetuloa Mags.

6 kommenttia:

Evangelina kirjoitti...

Hei, luin viimeksi kirjan, jonka nimi on " Enkeleitä hiuksissani", kirjoittanut Lorna Byrne. Kirja oli henkeäsalpaava ja sai minun silmäni avautumaan entisestään.
"Lornan tarina puhaltaa lukijan mieleen toivoa kuin höyhenenkevyt henkäys- se kuiskaa: "Ihmeitä tapahtuu jatkuvasti. Ihmiset eivät vain huomaa niitä."( Lainaus kirjan esittelystä.) Suosittelen:)

Mags kirjoitti...

Kiitos :-)
En osaa sanoa minkä mutkan kautta tänne löysin, mutta nyt luen mielenkiinnolla vanhempiakin kirjoituksia.

AAMU kirjoitti...


"Enkeleitä onko heitä? Kuljin teitä pimenneitä, mutta mä yhtäkään löytänyt en", laulaa Anne Mattila kaihoisasti.

www.youtube.com/watch?v=f9W5phRpZ88

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos lukuvinkistä Evangelina, laitan sen korvan taakse...=)

Kiva kuulla Mags, että vanhat jutut kiinnostavat!

Aamu, sanat olivat tosiaan kaihoisat.

Kohtasin nuoren ihmisen, joka ei puhu, mutta osaa vastata yksinkertaisiin kysymyksiin merkeillä. Tunnen häntä vähän ja siksi kysyin, onko hän nähnyt enkeliä. Vastaus oli selkeä ja rauhallinen, on.

Ilman epäilyksen häivää uskoin häntä. Useamman kerran olen ollut mukana tilanteessa, jossa ajattelen hänen kokeneen ja nähneen asioita, joita me muut emme ole nähneet. Ehkä hän on herkistynyt asioille eri tavalla kuin toiset ihmiset.

Anonyymi kirjoitti...

vkl:na pääsin vielä kerran vesille osittain jäätyneelle pikkujärvelle. Kun pysähdyin jäänreunalle, niin söin ensin vähäiset eväät ja sitten huomasin jäällä valkoisen höyhenen. Ja tuli hymyillen mieleen tämä kirjoituksesi.

tosin ehkä isolla lokkiparvellakin oli asiaan jotain vaikutusta :)

S

FeminineApproach kirjoitti...

Voi miten ihana kertomus, kiitos kun jaoit sen! Otan kohteliaisuutena, että muistit siinä tilanteessa kirjoitukseni....=)