Takarivin tyttö
ei hakeutunut parrasvaloihin.
Mukana, enimmäkseen hiljaa,
katsoen, kuunnellen.
Äkkiä tyttö temmattiin
siihen keskelle.
Huomaamatta avautumaan,
paljaaksi katseiden eteen.
Tyttö hämmentyi,
ei ollut aikaa perääntyä,
rohkeutensa kantamana
katsoi epäröimättä silmiin.
Omin sanoin
tyttö näytti värinsä,
paljasti
siivun sielustaan.
Katseiden kohteena
tyttö jakoi energiaansa
antoi itsestään
ja joku otti, otti.
Joku muutti sääntöjä,
joku ei antanut itsestään,
seinä tuli vastaan
ja tyttökin hiljeni.
Mutta se takarivin tyttö
taipuu tuulessa,
väistää viileän
ja antaa sielunsa valon yhä loistaa.
5 kommenttia:
Hieno runo!!! :)
Hyvä, takarivin tyttö! Jatka vain.
Kipeänkauniita runorivejä
Ihana runo, kosketti kovasti. Kiitos!
Kiitos kaikille kauniista sanoistanne!
Takarivin tytöissä on ujouden ja tarkkailijuuden ohella voimaa ja vahvuutta. Ja kuitenkin hekin voivat särkyä ja saada naarmuja. Ja jälleen eheytyä.
Lähetä kommentti