maanantai 28. maaliskuuta 2011

Tunteet tulevat ja menevät

Ihminen on tunteva olento ja täynnä tunteita koko ajan. Toiset tunteet ovat haaleita ja tuskin huomaamme niiden olemassaoloa. Toiset tunteet taas valtaavat mielemme ja  olomme niin voimakkaasti, ettei muulle tunnu olevan sillä hetkellä juuri tilaa. Tunteet tunnemme kokonaisvaltaisesti koko kehossamme, pelon kirpaisun vatsanpohjassa, ahdistuksen möykkynä rinnassa, ilon ja rakkauden keveytenä kehossa ja koko olemuksessa. Mistä ne tunteet oikein tulevat? Ja minne ne menevät? Sillä voimakkainkin tunneryöpsähdys laantuu ja tasaantuu. Se tunne, joka vielä hetki sitten riipaisi sydäntä, tuntuu jonkin ajan kuluttua lievempänä vihlaisuna mielessä.

Ovatko tunteet vääriä? Pitääkö niitä yrittää estellä ja työntää jonnekin pois ajatuksista? Ei minun mielestäni. Ei mistään tunteesta voi sanoa, että se on väärä. Eri asia on, miten tunteensa ilmaisee ja miten se saa ihmisen käyttäytymään. Ja jos tunteen yrittää painaa villaisella ja unohtaa, se vain voimistuu. Antaa tunteen tulla, jos on tullakseen, ei sitä voi estääkään. Jos sen tunteen hyväksyy ja tiedostaa, että tältä tuntuu nyt, mutta ehkä myöhemmin jo ihan toiselta.

Ja sitten on niitä tunteita ja tuntemuksia, joiden luulee jo tasaantuneen ja menettäneen suurimman voimansa. Mutta äkkiä tapahtuukin jotain ja ne samat tunteet ryöpsähtävät pintaan, aivan yhtä voimakkaina kuin silloin aiemmin. Jokin ärsyke saa ne nousemaan pintaan, muistuma tai ihminen tai tapahtuma. Ihminen on tunteva olento, se kai meistä inhimillisiä tekee.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Nuoruuden ujous ja herkkyys-kadonnuttako?

Kohtasin töissä nuoren, alle kaksikymppisen naisen. Perehdytän häntä työelämän saloihin ja huomasin hämmästyksekseni, miten kovin ujo, hiljainen ja arka tämä tyttö oli. Se sai minut muistelemaan itseäni sen ikäisenä, olinko minäkin niin epävarma? Todennäköisesti samanlaista ujoutta ja varovaisuutta minussakin oli, tuntuu vain että siitä on niin kauan aikaa.

Ja yhtäkkiä mieleeni juolahtikin eräs tilanne omassa elämässäni, jossa itse tunsin hyvin samantyyppistä haurautta ja herkkyyttä. Eikä se tilanne ole edes kovinkaan kaukana. Siinä tilanteessa tunsin itseni kaikkea muuta kuin yli nelikymppiseksi, elämää jo eläneeksi ja itsevarmaksi naiseksi. Mikä saa aikuisenkin ihmisen epävarmaksi? Mikä voi askarruttaa mieltä ja sydäntä niin paljon, että se tuntuu valtaavan ajatukset aamusta iltaan? Mikä aiheuttaa etukäteispohdintaa, saa varautumaan erilaisiin ja tietysti omalta kannalta ei niin mieleisiin lopputulemiin? Millä on niin suuri voima, että se sekoittaa ajatukset siinä määrin, että muuhun on vaikea keskittyä? No, tunteet toista ihmistä kohtaan. Tunteet, joita ei ole vielä ilmaissut ja jotka vaativat päästä esille, koska ei niitä enää pysty kohta peittämäänkään. Mikä siinä on niin pelottavaa, aikuiselle ihmiselle?

Pelottavaa on se, että jos avaudut ja paljastat romanttiset tunteesi toiselle ja vastaanotto onkin muuta kuin haaveissasi toivot. Jos oletkin tulkinnut kaikki hänen antamansa merkit ja sanat väärin. Jos käykin niin, että olet luonut omia odotuksiasi omassa päässäsi ja todellisuus onkin aivan toista. Niin, aikuinenkin nainen tuntee poskillaan hehkun ja sanojen takeltelun. Sydämen läpätyksen ja hengityksen nopeutumisen. Ei se ujous ja herkkä hauraus ole kadonnut mihinkään, siellä se vain jossain oli taustalla.

Toisaalta olen tyytyväinen, että se herkkyys ja pehmeys on säilynyt elämän mutkissa. Kunhan se ei estä minua ilmaisemasta tunteitani, vaikka en aina saisikaan niihin vastakaikua. Miten sitä asiaa pyörittelisikään mielessään, jos ei uskaltaisi ottaa ratkaisevaa askelta.

              


                   Olet voimakas mies,
                   saat minut heikoksi
                   pelkästään sillä
                   että kävelet  minua kohti.



Käännekohta

Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu. Olen kuullut sanonnan myös siinä muodossa, että oven sulkeutuessa ikkuna avautuu. Pidän jälkimmäisestä enemmän sen luomien mielikuvien takia. Ajatus avautuvasta ikkunasta tuo raikkaan tuulahduksen ja mahdollisuuksia. 

Elämän käännekohdissa sulkeutumisia ja avautumisia tapahtuu. Jos on hereillä, käännekohdat saavat sinut pysähtymään ja pohtimaan elämää. Omat sisäiset pohdintani ovat saaneet alkusysäyksen muutoksista elämässäni. Muutoksista, jotka ovat seisauttaneet  ja saaneet tarkastelemaan  menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaakin.


Olen havahtunut katsomaan useita asioita uudesta näkökulmasta. Miten sama asia voikin näyttää aivan erilaiselta riippuen siitä, mistä näkökulmasta sitä katsoo? Joskus näkökulman vaihtoon tarvitaan toisen ihmisen tönäisy tai elämän tielle heittämä tapahtuma. Mikä parasta, saa uusia, virkistäviä, erilaisia tapoja katsoa elämää. Elämän mittainen matka....oppimista riittää.