perjantai 30. marraskuuta 2012

Katse kääntyy kuvastimeen

Uusi aika alkaa  uudessa blogissa Hipaisujen  jäädessä lepäämään laakereilleen. Kuvastimessa avaan ajatuksiani samaan tapaan kuin täällä olen tehnyt, lämpimästi tervetuloa sinne lukemaan ja kommentoimaan sekä uudet että tutut lukijat.

Talvista viikonloppua, nautitaan olostamme joko lämpimissä sisätiloissa tai rohkeimmat ulkoilmassa....=)!


tiistai 27. marraskuuta 2012

Kun kuvat katoavat

Blogger ilmoittaa, että ilmainen  kuvatilani on  käytetty. Mietin nyt, mitä teen. Tunnen, että haluaisin vielä jakaa ajatuksiani sanoin ja kuvin teidän kanssanne. Sanat ovat minulle tärkeitä, mutta myös kuvat ovat merkityksellisiä. Minulle ei aina ole toista ilman toista. Ja toisaalta poikkeus vahvistaa säännön, joskus riittävät pelkät sanat, joskus kuvat.

Mihin ratkaisuun päädyn, en vielä tiedä. Annan ajan kertoa sen  minulle. Kerrottakoon kuitenkin, että tapanani ei  ole kadota horisonttiin  sanomatta sanaakaan, vaikka hiljaisen puoleinen toisinaan olenkin....=)

Sillä välillä talven odotusta teille, sääennuste lupasi lumisadetta ja pakkasta myös eteläiseen Suomeen. Tähän olisin laittanut talvisen kuvan, mutta kun.....

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sieluni soidessa

Avatessani  mökin oven  vanhalla avaimella ja astuessani  sisään kuluneelle lautalattialle  tunsin tulleeni kuin kotiin ja lapsen lailla ilakoin ääneen naama hangon keksinä! Kuin aika olisi pysähtynyt mökin sisällä, katse löysi tummuneen pönttöuunin kamarissa, kukkaverhot ikkunoissa, räsymatot lattialla.




Ja lämmin ensivaikutelma tuli todeksi viikonlopun aikana. Lämmitin tunnelmallisen pihasaunan ja löylyn välillä istuin pihalla ja kuuntelin hiljaisuutta. Siinä hetkessä tunsin olevani täsmälleen oikeassa paikassa ihon höyrytessä kuumana hämärässä illassa. Lyhty opasti takaisin mökkiin.  Saunan jälkeen illan   suurin mietinnän aihe oli, miltä maistuu seuraava suuhun laitettava suklaakonvehti ja laittaisinko uuniin halon tai kaksi lisää.







Kamari otti minut suojiinsa ja tulen ritinä ja humina tuuditti pitkään,  syvään ja lepoa tuovaan  uneen. Usein vieraan paikan äänet pitävät hereillä, mutta täällä tunsin olevani turvassa hirsiseinien suojissa. Vaikka lähimailla ei näkynyt valon valoa, tähtiäkin näin vain kaksi, minua ei pelottanut.




Elämän  perusasiat, uni ja lepo, hyvä ruoka, sauna, rauha ja liikunta  - nannaa ihmiselle. Kun tuntee olevansa seesteisessä mielentilassa ja turvassa. Kun kokee sielun asettuvan omille sijoilleen ja soivan hyvästä olosta.

Nyt kotona ja lasillinen punaviiniä kynttilöiden palaessa. Suloista sunnuntain jatkoa sinullekin....=)!

torstai 22. marraskuuta 2012

Lammen rantaan tähtiä katsomaan


Puun suuri viisaus
syksyllä:
Antaa pois kaikki ulkonainen
kääntyä sisään,
syvälle,
olla rehellinen ja paljas
luottaa hitaaseen työhön
syvällä
pienissä silmuissa.

Sointu Sallinen


Niin minä teen, karkaan syvälle metsään pieneen mökkiin ja käännyn sisään. Pakkaan laukkuni ja lähden tutkimaan uusia polkuja. Lämmittelen puusaunaa ja mietin syntyjä syviä tai sitten en. Sytyttelen tulia takkaan ja tassuttelen villasukissa.

Ajatus matkasta tuntuu ihanalta. Irrottaudun arkisesta rutiinista ja oleilen vaan. Teen mitä mielin ja annan sielun ja sydämen palautua itsekseen.

Miten on sattunutkin, että juuri kun sitä olen eniten tarvinnut, olen saanut lähteä lepuuttamaan sieluani mieleiseen paikkaan. Onko se vain sattumaa vai johdattaako jokin minua juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan? Johdattaako jokin minua katsomaan tähtitaivasta ja nauttimaan uinnista jo pimeällä lammella?

Mukavaa viikonloppua sinulle!





 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Elämän pyörässä

Elämä on jännittävää, koko ajan tapahtuu jotain. Staattinen, tasainen tilanne - sellaista ei ole.

Täällä olen kirjoittanut paljonkin muutoksista elämässäni kuluneen vuoden aikana. Niihin olen sopeutunut ja siinä mielessä elämä on tasaantunut. Ja mikä on aivan parasta, kivut ovat lähes kadonneet! Se on niin hienoa, etten vielä uskalla täysin luottaa siihen etteivät ne palaisi.

Mutta kun nuo osa-alueet ovat seestyneet, ilmaantuu uutta liikettä elämään. Ihan oikeasti, minusta olisi välillä mukavaa elää tasaista ja soljuvaa arkea ilman mitään sen kummempaa. Mutta haasteita tuntuu tänä vuonna riittävän, nyt ammatillisella saralla.

Välillä mietin, keräänkö itse muutosta ja liikettä elämääni. Ja päädyn yhä uudelleen siihen, että en. Suurin osa asioista tulee ulkopuolelta enkä pysty vaikuttamaan niiden ilmestymiseen millään lailla. Voin vain yrittää sopeutua ja löytää asioista niiden hyvät puolet.






Mutta silti, kaikesta huolimatta, tahtoisin hidastaa ja elää hetket kerrallaan täysipainoisesti ilman jatkuvaa uudistumista. Minä haluaisin pysähtyä välillä. Onko se vain minussa vai kulkeeko maailma välillä liian lujaa?

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Takarivin tyttö

Takarivin tyttö
ei hakeutunut  parrasvaloihin.
Mukana,  enimmäkseen hiljaa,
katsoen, kuunnellen.

Äkkiä tyttö  temmattiin
siihen keskelle.
Huomaamatta avautumaan,
paljaaksi katseiden eteen.

Tyttö hämmentyi,
ei ollut aikaa perääntyä,
rohkeutensa  kantamana
katsoi epäröimättä silmiin.

Omin sanoin
tyttö näytti värinsä,
paljasti
siivun sielustaan.

Katseiden kohteena
tyttö jakoi energiaansa
antoi itsestään
ja joku otti, otti.

Joku muutti  sääntöjä,
joku  ei antanut itsestään,
seinä tuli vastaan
ja tyttökin hiljeni.

Mutta se takarivin tyttö
taipuu tuulessa,
väistää viileän 
ja antaa sielunsa valon yhä loistaa.

                                                







lauantai 17. marraskuuta 2012

Aamuhetki


Usvasta kuului joutsenten lähtölaulu. Tunnelmassa oli haikeutta, jäähyväisiä ja salaperäisyyttä. Ja samalla jotain ikiaikaista taikaa.

torstai 15. marraskuuta 2012

Ihmisyydestä

Muutoksien jälkeen oma elämä on asettunut uusiin uomiinsa ja soljuu jo rauhaisasti. Siinä samalla elämäni on vienyt minut tilanteeseen, jossa kohtaan elämän peruskysymyksiä. Millainen on hyvä elämä ihmiselle? Mitä siihen kuuluu? Mitä se vähintään vaatii vai voiko puhua vähimmäisrajoista? Milloin elämä ei enää ole hyvää eikä arvokasta? Sillä arvokasta  elämä on, ihan itsearvona.






Tälläisiä aika syvällisiäkin kysymyksiä olen pohtinut yksin ja muiden kanssa. Jokaisella meistä on omat ajatuksemme ja käsityksemme siitä, mitä hyvään ja arvokkaaseen elämään sisältyy. Arjen sujuessa ilman mitään suurempia ongelmia näitä ei tule ajatelleeksi. Mutta erilaiset elämäntilanteet ja -kohtalot, omat tai toisten, voivat pysäyttää.

Kun katsoo läheltä ihmisen karikkoista elämänpolkua, ei näitä voi olla miettimättä. Ja en voi vain katsoa sivusta ja olla välittämättä. Haluan helpottaa toisen tietä omalta osaltani,  edes hiukkasen. Ihmisyyteni ei salli minun kääntää katsettani toisen tuskasta pois.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Rajojensa koettelu

Ihminen kohtaa elämässään monenmoisia tilanteita ja joutuu/pääsee selviytymään niistä parhaan taitonsa mukaan. Oppii uudenlaisia asioita itsestään, muista  ja ympäristöstään ja oppii uusia taitoja. Kasvaa ja kehittyy.

Joissakin ihmisissä on tahto koetella omia rajojaan ihan tarkoituksella. Ihminen voi haketua harrastuksiin, joissa pääsee kokeilemaan fyysisiä rajojaan esim. kuinka pitkiä matkoja jaksaa patikoida päivässä tai pystyykö laskeutumaan talvella uimaan luonnonveteen jään keskelle.






Omien fyysisten rajojen koettelu auttaa näkemään samalla, miten oma henkinen puoli reagoi ja venyy erilaisiin tilanteisiin. Ja se on yhtä mielenkiintoista kuin omien fyysisten rajojensa etsiminen.

Pohdiskelevana ja varovaisena luonteena olen löytänyt itsestäni  rajojani tutkimalla yllättävää rohkeutta ja uskallusta astua uudelle tantereelle. Olen pitänyt itseäni joissakin asioissa arkana ja olen sitä osin yhä, mutta kokemukset ovat  antaneet itseluottamusta. Olen löytänyt itsestäni  uusia osaamisen alueita yrittämisen ja erehtymisen kautta. Olen mm. selviytynyt  joistakin miehisenä pidetyistä  osa-alueista  omiksi tarpeikseni  kuten  käyttöjärjestelmän ja ohjelmien asentamisesta koneelle. Ei  suuren suuri asia kaikille ihmisille, mutta edistysaskel tälle naiselle......=)

Näillä aatoksilla  sopivan kokeilevaa ja jotain uutta opettavaa viikkoa!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Hieman hileistä

Keveä jäähile lammen pinnalla piti jännittävää ääntä, rannalle tullessani luulin sitä ensin jonkin linnun ääneksi. Kesti hetken, ennen kuin ymmärsin äänen tulevan ohuesta jääriitteestä  veden pinnalla.










Avantokausi on nyt avattu. Oli aika kirpakkaa vettä....mutta olo uinnin jälkeen autuas! Ja perin juurin rentoutunut.








perjantai 9. marraskuuta 2012

Beautiful blogger

Lämpimät kiitokseni Marille Alppihovissa blogiin Beautiful blogger-tunnustuksesta! Sanasi tuntuivat hyvältä ja saivat hymyn nousemaan kasvoilleni...=) Tunnustuksissa on joskus sääntöjä, miten niitä jaetaan eteenpäin. Joskus kuulee myös sanottavan, että niiden välityksellä voi saada jotain muutakin kuin positiivista palautetta, vaikka jonkun kauhistuspöpön tms. Tästä syystä en jaa tunnustuksia eteenpäin, ettten tahtomattani aiheuta toisille hankaluuksia. Mieluummin  "jaan tunnustuksia"   sanallisesti kommenttieni muodossa.

Kaikesta huolimatta hyvää palautetta on mukava saada ja arvostan elettä. Toivon Mari, ettet loukkaannu tavastani toimia, se  ei vähennä tunnustuksesi arvoa hiukkaakaan.

Hienona palautteena pidän myös teidän  kommenttejanne. Jokainen kommentti ja ajatus teiltä on odotettu ja vuorovaikutus  hyvin palkitsevaa. Se on elävää  ajatusten ja pohdintojen vaihtoa. Se on enemmän, kuin osasin odottaa, kun aloin avata mieleni  liikkeiden  kulkua blogin kautta.

Kirjoittaessani tänne ajatuksiani pohdin mieleeni nousseita asioita ja jos ne koskettavat sinua siinä määrin, että haluat jakaa omia ajatuksiasi kanssani - olen otettu!

Ja sitten vielä minua tässä hetkessä koskettava runo. Se osuu sieluuni juuri nyt, tänä perjantai-iltana.




                                  Laulu ikävästä merellä

                                  Tule armaani ja kätes anna mulle
                                  Tule armas ja sieluni vie
                                  lämpöiseen pesään,
                                  se on paleleva tuulien tähden,
                                  se on pelkäävä vaarojen vuoksi,
                                  se on lepattanut mastosta irrallaan,
                                  riekaleina noussut pilviin
                                  ja kaivannut,
                                  ota suuhusi minut, pane kielesi alle,
                                  lämmitä paleleva,
                                  rauhoita pelkääväinen.

                                  Pentti Saarikoski 







Lämpimästi tervetuloa mukaan Heiri!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Marraskuinen metsä

Vaikka minä niin odotan pakkasia ja kuuraa, lunta ja kirpakkuutta, jopa sateisessa marraskuisessa metsässä on silmäniloa ja väriä. Pakkasin reppuuni kunnon eväät ja lähdin katsomaan, miltä näyttää metsä päivänä, jolle luvattiin sadetta ja lisää sadetta.

Ensimmäinen varsinainen väriläiskä olivat alkumatkan veneet rannalla. Maiseman väriskaala oli muuten pehmeän utuinen, kostea, unenomainen.









Kun etenee tarpeeksi hitaasti, huomaa myös pieniä kiinnostavia. En ole ennen muistaakseni nähnyt tämmöistä otusta marraskuussa. Se oli ylittämässä hiekkatietä ja jähmettyi paikalleen kumartuessani kuvaamaan sitä. Ihan kuin se katsoisi kuvassa minua silmästä silmään...






Syysmetsän väriä, ei marraskuinenkaan metsä ole väritön ja harmaa.






Kaipasin jo pitkään tulistelua ja tänään se toteutui. Pääsin sytyttelemään tulia ja istumaan liekkejä tuijotellen. Nuotion hehkussa ihminen tyyntyy ja asettuu aloilleen ja pysähtyy hetkeen kuin itsestään. Istuin vaan miettimättä sen kummempia, kunhan katselin savun leikkiä ja nautin olostani.





Loppumatkan lampi oli peilinä. Onkohan vesi kuinka kylmää, mietin. Avantokausikin alkaa pian, vaikka jäästä ei ole tietoakaan.




Kannatti mennä metsään, vaikka sää oli syksyisen  kostea. Nyt on ihana tunne olla sisällä ja laittaa kynttilät palamaan ja lämmitellä.

Rauhaisaa pyhää kaikille ja lämpimästi tervetuloa mukaan Mari!

torstai 1. marraskuuta 2012

Onnen vilkaisu

Viime viikkojen aikana olen kohdannut monia, monia läsnäolevia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat pysähtyneet kohdalleni, katsoneet silmiin ja vahvasti olleet siinä hetkessä kanssani. Jutellen, kuunnellen, kertoen, eläen.

Oikeastaan  on ollut minulle yllätyskin taas huomata laaja verkosto, johon kuulun. Nähdä selkeästi, että olen osa suurta kokonaisuutta ja siihen vahvasti kiinnittynyt. Olen lenkki suuressa ketjussa ja  olen nähnyt sen eri osasten vahvistavan toisiaan. Se on hieno ja hyvä tunne, jonka olen kokenut ennenkin ja nyt se taas nousi esiin.

Sen lisäksi tunnen  kuin uuden lehden kääntyneen elämässäni. Moni asia on jäänyt taakse ja tilalle on tullut uutta. Katson eteenpäin  valoisin mielin ja vapautuneena. En tiedä, mitä tulevassa on minua odottamassa, mutta se ei haittaa.






Uskon, että siellä on elämänmakua, niin kyynelten suolaa kuin naurun kupliakin. Minulla on unelmia ja haaveita, joista en hiiskahdakaan ääneen, hyvä kun itselleni niitä  myönnän. Tässä hetkessä uskallan tuskin ääneen  tätä sanoa, mutta  vaikuttaa ihan kuin tuo seuraavan sananlaskun hyvä onni olisi kääntänyt katseensa minuun. Tai  vilkaissut vähän suuntaani.




                    Kun hyvä onni tulee luoksesi, kutsu se sisään.

                                  Espanjalainen sananlasku