sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Veden äärelle

Tänä sunnuntaiaamuna en pohdi syntyjä syviä, vaan nautiskelen muutoin. Nina Simonen upea biisi soimaan, sen vetävä syke saa jalan lyömään tahtia ja ei auta muu, annan sen viedä minut mukanaan rytmillään. Myönnän tanssivani itsekseni, en voi vastustaa tätä kutsuvaa melodiaa ja tunnelmaa, pyörähtelen olohuoneen lattialla spontaanisti ja antaumuksella. Tämä on  yksinasumisen hyviä puolia, tanssin kun tanssituttaa ja liikun vapaasti ja estoitta. Tanssisinko näin, jos mies katselisi minua? En tiedä, miehen läsnäolo ja katse vaikuttaisi minuun ja liikkumiseeni varmaankin. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna voin kuvitella tilanteen. Miehestä riippuen  tilanne voisi olla nolo, hauska tai kutkuttava. Ja kaikkea siltä väliltä. Nyt kuitenkin saan irrotella kaikessa rauhassa ja laittaa veren kiertämään. Aamujumppaa.....=)

Eilinen aurinkoinen sää veti minut minivaellukselle ja niin se oli tehnyt monelle muullekin. Ilahduttava asia on, että ulkoilureiteillä kohdatessaan vieraatkin ihmiset tervehtivät toisiaan ja lepopaikoilla jutellaan usein vapautuneesti. Jäyhät suomalaiset eivät olekaan aina niin jäyhiä, liikunta ja luonnosta nauttiminen yhdistää samanmielisiä ihmisiä. Erityisen lämpimän hymyn sai kasvoilleni nousemaan vastaantullut pitkä mies omalla ystävällisen rennolla hymyllään, tervehdyksellään ja katseellaan. Kiinnostavia ihmisiä voi tavata keskellä metsääkin, huomasin ilokseni.

Nyt kun katson ikkunasta ulos, sää näyttää edelleen aivan yhtä kauniilta. Taidankin mennä rannalle katselemaan järvelle. Muistan menneisyydestä  tuttavamiehen, joka eräässä tilanteessa sanoi, että hänen on päästävä katselemaan järvelle. Ymmärsin välittömästi, mitä mies tarkoitti. Joskus minullakin on tismalleen sellainen olo, että on päästävä veden äärelle istumaan. Järvi on elementti, jolla on voimakas rauhoittava ja hypnoottinen vaikutus. Laaja järvinäkymä silmien edessä ilman veneitä, ihmisiä ja vastarannan mökkejä antaa ajatuksille tilaa hengittää. Näkymän avaruus tasapainottaa, siinä on hyvä lepuuttaa silmiä. Veden tuoksu, laineiden äänet niiden osuessa rantaan. Auringon kimallus veden pinnalla. Tänään en kaipaa järven tasoittavaa vaikutusta, haluan nauttia hiekasta jalkojeni alla, lämpimästä tuulenhenkäyksestä kasvoillani, veden viileästä tunnusta kädelläni. Elämän pieniä suuria asioita.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Metsän taika

Nyt on ajatukset vähän sekaisin. Juuri nyt elämässä tapahtuu niin paljon, ettei siinä pysy mukana. Ei ehdi pohtimaan eikä kirkastamaan ajatuksiaan nopeasti vyöryvien tapahtumien tahtiin. Tapahtumat sinänsä ovat kaikki toivottuja ja odotettuja, mutta vauhti jolla ne etenevät yllättää. Isoja asioita haluaa pohdiskella ja käännellä mielessään, harkita niiden vaikutuksia ja lopputulemaa. Haluaa antaa asioille aikaa, mutta nepä eivät odottelekaan rauhassa, vaan vaativat nopeaa reagointia. Asiat on itse yhdessä muiden kanssa laittanut alulle harkiten ja tuumaillen, parhaan vaihtoehdon etsittyään. Ei osaa ennalta arvata niiden lähtevän lentoon. Järjellä nopeat päätökset pystyy tekemään, mutta sen jälkeen pitää pysähtyä ja antaa asian kaikessa rauhassa upota tietoisuuteen. Yleensä ottaen, jos vauhti kiihtyy liikaa hyppään vain kyydistä ja otan oman aikani. Mutta aina se ei ole mahdollista. Tiedän kuitenkin, että nopea päätös oli tarpeen ja se oli myös oikea päätös. Vauhti vain huimaa. Nyt tarvitaan ajatusten selvittelyä.

Ajatukseni kirkastuvat parhaiten, kun annan aikaa itselleni, kuuntelen musiikkia tai lähden metsään. Kuulas musiikki rauhoittaa lennähtelevät ajatukset. Suljen silmäni ja annan musiikin täyttää minut, keskityn siihen.

Ehkä vielä parempi tapa toiminnalliselle naiselle on lähteä metsälenkille, liikkumaan. Olipa olo kuinka sekasortoinen tahansa, metsässä liikkuminen saa aikaan vähintäänkin jonkin verran seesteisemmän olon. Kävely ja hölkkä metsän pehmeällä pohjalla, tossujen töminä, metsän vihreä lumo, kevyt tuulenhenki kasvoilla, yksinolo, äänimaailmana  vain oma hengitys ja metsän äänet - se kaikki rauhoittaa ja palauttaa olon tasapainoiseksi. Ei se ongelmia mielestä välttämättä kokonaan poista, mutta auttaa näkemään asioiden mittasuhteet realistisemmin. Ja vaikka ei ongelmia olisikaan, metsä tyynnyttää mielen ja sielun levottoman liikkeen ja saa olon tuntumaan enemmän oikealta itseltään. Metsässä, kuten luonnossa yleensäkin, on taikaa. Oloni on  tasapainoisempi ja parempi metsästä tullessani kuin sinne mennessäni. Olen aina kokenut metsän turvalliseksi ja suojaisaksi paikaksi.Metsäläiskansan peruja ilmeisesti ...... =)