Tänä sunnuntaiaamuna en pohdi syntyjä syviä, vaan nautiskelen muutoin. Nina Simonen upea biisi soimaan, sen vetävä syke saa jalan lyömään tahtia ja ei auta muu, annan sen viedä minut mukanaan rytmillään. Myönnän tanssivani itsekseni, en voi vastustaa tätä kutsuvaa melodiaa ja tunnelmaa, pyörähtelen olohuoneen lattialla spontaanisti ja antaumuksella. Tämä on yksinasumisen hyviä puolia, tanssin kun tanssituttaa ja liikun vapaasti ja estoitta. Tanssisinko näin, jos mies katselisi minua? En tiedä, miehen läsnäolo ja katse vaikuttaisi minuun ja liikkumiseeni varmaankin. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna voin kuvitella tilanteen. Miehestä riippuen tilanne voisi olla nolo, hauska tai kutkuttava. Ja kaikkea siltä väliltä. Nyt kuitenkin saan irrotella kaikessa rauhassa ja laittaa veren kiertämään. Aamujumppaa.....=)
Eilinen aurinkoinen sää veti minut minivaellukselle ja niin se oli tehnyt monelle muullekin. Ilahduttava asia on, että ulkoilureiteillä kohdatessaan vieraatkin ihmiset tervehtivät toisiaan ja lepopaikoilla jutellaan usein vapautuneesti. Jäyhät suomalaiset eivät olekaan aina niin jäyhiä, liikunta ja luonnosta nauttiminen yhdistää samanmielisiä ihmisiä. Erityisen lämpimän hymyn sai kasvoilleni nousemaan vastaantullut pitkä mies omalla ystävällisen rennolla hymyllään, tervehdyksellään ja katseellaan. Kiinnostavia ihmisiä voi tavata keskellä metsääkin, huomasin ilokseni.
Nyt kun katson ikkunasta ulos, sää näyttää edelleen aivan yhtä kauniilta. Taidankin mennä rannalle katselemaan järvelle. Muistan menneisyydestä tuttavamiehen, joka eräässä tilanteessa sanoi, että hänen on päästävä katselemaan järvelle. Ymmärsin välittömästi, mitä mies tarkoitti. Joskus minullakin on tismalleen sellainen olo, että on päästävä veden äärelle istumaan. Järvi on elementti, jolla on voimakas rauhoittava ja hypnoottinen vaikutus. Laaja järvinäkymä silmien edessä ilman veneitä, ihmisiä ja vastarannan mökkejä antaa ajatuksille tilaa hengittää. Näkymän avaruus tasapainottaa, siinä on hyvä lepuuttaa silmiä. Veden tuoksu, laineiden äänet niiden osuessa rantaan. Auringon kimallus veden pinnalla. Tänään en kaipaa järven tasoittavaa vaikutusta, haluan nauttia hiekasta jalkojeni alla, lämpimästä tuulenhenkäyksestä kasvoillani, veden viileästä tunnusta kädelläni. Elämän pieniä suuria asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti