lauantai 3. marraskuuta 2012

Marraskuinen metsä

Vaikka minä niin odotan pakkasia ja kuuraa, lunta ja kirpakkuutta, jopa sateisessa marraskuisessa metsässä on silmäniloa ja väriä. Pakkasin reppuuni kunnon eväät ja lähdin katsomaan, miltä näyttää metsä päivänä, jolle luvattiin sadetta ja lisää sadetta.

Ensimmäinen varsinainen väriläiskä olivat alkumatkan veneet rannalla. Maiseman väriskaala oli muuten pehmeän utuinen, kostea, unenomainen.









Kun etenee tarpeeksi hitaasti, huomaa myös pieniä kiinnostavia. En ole ennen muistaakseni nähnyt tämmöistä otusta marraskuussa. Se oli ylittämässä hiekkatietä ja jähmettyi paikalleen kumartuessani kuvaamaan sitä. Ihan kuin se katsoisi kuvassa minua silmästä silmään...






Syysmetsän väriä, ei marraskuinenkaan metsä ole väritön ja harmaa.






Kaipasin jo pitkään tulistelua ja tänään se toteutui. Pääsin sytyttelemään tulia ja istumaan liekkejä tuijotellen. Nuotion hehkussa ihminen tyyntyy ja asettuu aloilleen ja pysähtyy hetkeen kuin itsestään. Istuin vaan miettimättä sen kummempia, kunhan katselin savun leikkiä ja nautin olostani.





Loppumatkan lampi oli peilinä. Onkohan vesi kuinka kylmää, mietin. Avantokausikin alkaa pian, vaikka jäästä ei ole tietoakaan.




Kannatti mennä metsään, vaikka sää oli syksyisen  kostea. Nyt on ihana tunne olla sisällä ja laittaa kynttilät palamaan ja lämmitellä.

Rauhaisaa pyhää kaikille ja lämpimästi tervetuloa mukaan Mari!

16 kommenttia:

Muuttolintu kirjoitti...

Kerrassaan upeita kuvia! Tuli ja kynttilät... niin rauhoittavaa ja levollista. :)

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Muuttolintu...=) Tuleen ei kyllästy koskaan, se lumoaa aina.

Päivi kirjoitti...

Kauniita kuvia. Minusta juuri syksyisin metsässä on tiettyä taikuutta, jotain erityistä.

Mari kirjoitti...

Kiitos <3 Ihan huikeita kuvia! Olen hiljalleen selaillut blogisi tekstejä taaksepäin ja pitänyt valtavasti kirjaimiesi suloisesta sävelestä. Kuvat on niin kauniita, että ajoittain ihan hengästyttää!!

Olen mukana matkassa ja nautin täysin siemauksin!

Ellinoora kirjoitti...

Marraskuun kauneutta! Tulikuvaan ja veneeseen usvaisella rannalla pysähtyi katseeni pitemmäksi aikaa. Niissä koin tämän päivän tunnelman ja hengen aidoimmillaan. Kiitos kuvista ja sanoista.

Nainen Talossa kirjoitti...

Hurjan kauniita kuvia! Ja upeita kuvan aiheita.

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Päivi! Syysmetsän kauneus on alkanut avautua minullekin viime vuosina. Syksyllä metsässä on minusta erityistä rauhaa luonnon laskeutuessa talveen ja ihmisten pysyessä sisätiloissa sateiden takia.

Suuret kiitokset Mari kauniista sanoistasi, tuntuu tosi hyvältä kuulla, että pidät. Kiva, että olet mukana ja kommentoit, kommentit ovat aina mielenkiintoisia ja odotettuja!

Kiitos Ellinoora, minäkin pysähdyin metsäretkellä monta kertaa vain katsomaan jotakin, minulla menikin retkeen monta tuntia ja sai mennäkin.

Tunnelma oli erityinen kosteuden, usvan ja niiden luoman unenomaisuuden takia. Tuli tunne, että pitää itsekin olla hiljakseen, ettei häiritse metsän syvää rauhaa.

Kiitos Nainen Talossa kommentistasi! Aiheita oli yllin kyllin, syysmetsä oli hieno ja lumollaan yllätti minuakin, vaikka luonnossa paljon olen liikkunutkin.

Ihanaa, että te kaikki näette kauneutta syksyisessä luonnossa. Sillä sitä todella on. Esteettisen ilon lisäksi liikunnan tuomat endorfiinit tuovat paljon hyvää mieltä. Ei muuta kuin kunnon sadetta kestävät vaatteet päälle ja liikkeelle.

Nan kirjoitti...

Kauniita kuvia :) Ne todistavat hyvin, miten kaunista marraskuussakin voi olla. Lisäksi metsässä voi olla monenlaista elämämääkin! Näin eilen lyhyellä lenkillä töyhtötiaisia, tänään menen metsään pidemmäksi aikaa :)

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitokset Nan! Kannattaa mennä, joka kerta siellä kokee ja näkee kiintoisia asioita, kun kuleksii silmät auki.

Töyhtötiainen on hyvin sympaattinen lintu, aina ilahdun minäkin sen nähdessäni...=)

Anonyymi kirjoitti...

Kuten moni muukin yllä, niin itsekin pidän loka-marrasmetsästä. Siellä on rauhoittavaa liikkua, suosituillakin reiteillä porukkaa paljon vähemmän kuin keväällä. Lehtien tiputtua näkee maiseman erilailla.
Ja kun ei ole vielä lunta, niin voi helposti talsia missä vaan.

vkl:na sain ekstraa; vielä kerran vesille. Ohuen jääriitteen helinä on hienoa.
S

Margareta kirjoitti...

Tykkään hurjasti blogistasi. Teksti ja kuvat välittävät ihastuttavasti tunnelmapalasia kävijälle.

FeminineApproach kirjoitti...

Samoilla linjoilla olen S. Minusta oli ihanaa, kun sain itsekseni tulia sytytellä ja siinä istuskella, nautin siitä kovasti.

Varmasti oli mukavaa päästä vesille ja jääritteen helinä - ihanaa. Sellaista en ole kokenut, mutta uskon että se oli ainutlaatuinen elämys. Hienoa, että huomaat tuollaista, kaikki sitä nimittäin eivät rekisteröi millään tavalla.

Kiitokset Margareta ja tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan...=) Tunnelmia yritänkin välittää, tunnelmia ja tuntemuksia, joita koen ja kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus keväälläkin, jos olosuhteet ovat olleet sopivat, niin olen päässyt kuuntelemaan jään ääniä. Eli kun aluksi puikkoutunut ja sitten sopivan pieniksi paloiksi pilkkoutunut jää aaltoilee sopivassa tuulessa, niin ääni tulee siitä jääpalojen hinkkautumiskitkasta.

Mutta jääriitteen helinä on erilaista, tasaisempaa, hiljaisempaa ja ehkä korkeampaa. Siinä vesi heiluttaa muttei riko ohutta jäätä. Jos jää olisi paksumpaa, niin ei kuuluisi enää mitään.

S

FeminineApproach kirjoitti...

Kauniisti kerrot jäästä ja sen äänistä. Kuulisinpa minäkin tuollaisia ääniä joskus, mutta ilmeisimmin pitäisi olla vesillä veneellä tai kanootilla niitä kuullakseen.

Voin kuvailusi perusteella kuvitella, että äänet ovat todella kiehtovia. Joskus kevättalvella olen kuullut jo hieman liikahtelevan jään kuminaa rannalta käsin ja sekin oli erilainen kuin mikään muu aiemmin kuulemani.

AAMU kirjoitti...

Syksyn metsän hämärä kietoo ihmisen kummaan tunteeseen.

FeminineApproach kirjoitti...

Luin ensin kuumaan tunteeseen....=) ja ihmettelin. Uusinta luku selvensi tilannetta.