Avatessani mökin oven vanhalla avaimella ja astuessani sisään kuluneelle lautalattialle tunsin tulleeni kuin kotiin ja lapsen lailla ilakoin ääneen naama hangon keksinä! Kuin aika olisi pysähtynyt mökin sisällä, katse löysi tummuneen pönttöuunin kamarissa, kukkaverhot ikkunoissa, räsymatot lattialla.
Ja lämmin ensivaikutelma tuli todeksi viikonlopun aikana. Lämmitin tunnelmallisen pihasaunan ja löylyn välillä istuin pihalla ja kuuntelin hiljaisuutta. Siinä hetkessä tunsin olevani täsmälleen oikeassa paikassa ihon höyrytessä kuumana hämärässä illassa. Lyhty opasti takaisin mökkiin. Saunan jälkeen illan suurin mietinnän aihe oli, miltä maistuu seuraava suuhun laitettava suklaakonvehti ja laittaisinko uuniin halon tai kaksi lisää.
Kamari otti minut suojiinsa ja tulen ritinä ja humina tuuditti pitkään, syvään ja lepoa tuovaan uneen. Usein vieraan paikan äänet pitävät hereillä, mutta täällä tunsin olevani turvassa hirsiseinien suojissa. Vaikka lähimailla ei näkynyt valon valoa, tähtiäkin näin vain kaksi, minua ei pelottanut.
Elämän perusasiat, uni ja lepo, hyvä ruoka, sauna, rauha ja liikunta - nannaa ihmiselle. Kun tuntee olevansa seesteisessä mielentilassa ja turvassa. Kun kokee sielun asettuvan omille sijoilleen ja soivan hyvästä olosta.
Nyt kotona ja lasillinen punaviiniä kynttilöiden palaessa. Suloista sunnuntain jatkoa sinullekin....=)!
7 kommenttia:
Pääsin niin hyvin tunnelmaan mukaan,tällaista soisi meidän jokaisen joskus kokevan!
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ihanaa tunnelmointia. Matkasin tekstisi matkassa mökille luonnon ja nautinnon maahan. Pienet ovat asiat, joita todella tarvitsemme.
Kiitos =) Tästä on hyvä jatkaa.
Oi, lämmin hetki, sieluni lähti soimaan kauniisti, kiitos <3
Ihanaa tunnelmointia. Saatoin aistia tuon tunnelman...Tuo on just sitä mitä ihminen oikeasti tarvitsee:)
Mukavaa, että saatoin sanoillani vähän tuoda teille pienen mökkilomani tunnelmaa. Kuvia olisin laittanut enemmän, mutta blogger ilmoittaa kuvatilani olevan kohtsillään loppu...
Minä nautin kaikista pienistä asioista mökissä, ne ovat minulle suuria. Kuten elävän tulen ääni nukahtaessa. Minussa on selvästi ainesta mökkihöperöksi....=))
Kiitos!
Ole hyvä, Jukka...=)
Lähetä kommentti