sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Sattumuksia

Tervetuloa lukijaksi Anna ja Pia....=)!

Päiväretkellä oli taivaallista, nautin siitä täysin siemauksin. Tuollaista kaikkea tuli reissulla vastaan, reissulla jonka lähtöpisteenä oli vanha perinnetila.















Ilves ei tullut vastaan, mutta toinen nelijalkainen kyllä. Oli melkoinen yllätys, ilahduttava ja kerrassaan riemastuttava, kun merkityllä reitillä tuli vastaan lehmä......=)) Suomalainen lehmä suomalaisessa metsässä, ajattelin että onpa tosiaan perinteiset menetelmät tilalla käytössä...=))

Myöhemmin kävi ilmi, että lehmät olivat omilla teillään tutustumassa laitumen ulkopuoliseen elämään.














Taukopaikalla tein tulet ja hiillosta odotellessa katselin kuikkaperheen touhuja järvellä. Makkarat syötyäni oikaisin penkille ruokalevolle ja kuuntelin, mitä luonto ympärilläni kuiski. Olotila oli melko lailla ihana, uskotko?





Paluumatkalla, kun patikkaa kesän yhtenä kuumimmista päivistä oli takana reilu 11 km, menin uimaan. Hiekkapohja suojaisella lahdella ja suuri siirtolohkare ihan rannassa uikkarin vaihtoa varten. Eikun viilentymään. Nautin vedestä ja turkoosinväristen korentojen leikistä vedenpinnalla ihan lähellä.

Olin vaihtamassa ja kuivaamassa kaikessa rauhassa siirtolohkareen suojassa, retkipyyhkeellä kokoa 30x40 cm, joka siis on kasvopyyhettä pienempi, kun sattumalta vilkaisin järvelle. Ei ole totta, mistä tuo soutuvene ja kalamiehet tuohon tulivat?? Ulkoisesti tyynen rauhallisesti, mutta posket helottaen käänsin heille selkäni ja pukeuduin kiireen vilkkaa. Olivathan he varmaan nähneet naisvartaloa ennenkin, mutta en tunne luontevaksi keekoilla puolialasti vieraiden ihmisten edessä....niin, hymyilkää vaan, naurattaa se minuakin  nyt, mutta siinä  tilanteessa nauru ei  ollut ihan päällimmäisenä  tunteena, himputti.

En vieläkään ymmärrä, mistä se vene siihen tupsahti, olinhan juuri uinut ja katsellut järvelle, mutta yhtäkkiä se oli siinä. Kai olin niin ajatuksissani ja rentoutunut, etten sen tuloa huomannut. Kalamiehetkin pysyivät tullessaan hiljaa, vesihän olisi kantanut heidän äänensä korviini.





 Kaikkinensa retki oli elämyksellinen ja mukava, ei koskaan tiedä etukäteen mitä tapahtuu...=) Rentouttavaa ja kaunista viikonlopun jatkoa teille lukijani, nautitaan vaikka juuri nyt sataa ja ukkostaa. Sellainen se on, Suomen kesä!

5 kommenttia:

Katja P-M kirjoitti...

Eipä ole koskaan lehmä astellut vastaan, hauska :)

FeminineApproach kirjoitti...

Ei minullakaan...=)

AAMU kirjoitti...

Ainakin Itä-Suomessa lehmät löntystelivät aamuisin vapaasti metsään, josta isoäitini laulavalla huudolla (tui, mansikki, tui, tuu) kutsui ne illaksi kotiin.

Sandy kirjoitti...

Niin kaunista!

Tulee mieleen lapsuuden kesät mummin mökillä. Siellä naapuritilan lehmät käsykentelivät öisin lähimetsässä ja joskus saivat mökin pihaveräjän sarvillaan auki. Sitten hätisteltiin väkeä kasvimaalta. Lapsesta tämä kaikki oli tietysti hurjan jännittävää!

FeminineApproach kirjoitti...

Kuulostaa mukavalta Aamu, että ennen lehmät saivat olla metsässä. Näkemäni lehmät söivät erittäin tyytyväisen näköisinä metsän aluskasvillisuutta eivätkä olleet menossa mihinkään kauas, mutta laitumelta olivat mokomat silti lähteneet omille teilleen.....=)

Sandy, hauskoja muistoja....=)Kun kerroin perinnetilalla metsässä näkemistäni lehmistä, eräs mies kommentoi, että lehmät ovat aika taitavia epeleitä karkaamaan kun sen pään ottavat. Ja osaavat jopa avata veräjän sarvillaan kuten sinä kerroit!