lauantai 7. heinäkuuta 2012

Tuulitukan kesäpäivä Iittalassa





Unelma, josta luovuin, nousi mieleeni. Selasin siihen liittyviä juttuja ja katselin  kuvia. Siellä se oli, unelmani. Mutta, jotain on tapahtunut. Liikahtanut minussa. En tullut suruisaksi, en nyyhkinyt menetettyä mahdollisuutta, en rypenyt itsesäälissä. Ajattelin itsekseni, nythän minun on hyvä olla. Hyvä olla ja elää, katsoa tulevaisuuteen ja nähdä siellä  mielenkiintoista. Matka tuntuu olevan minulle toimiva  tapa irrottautua ja ottaa etäisyyttä, se auttaa suhteuttamaan asioita ja näkemään niitä uudesta näkökulmasta. Vaikka en matkalla asiaa miettinytkään, alitajunta teki töitä.

Jokin kohtalo ihmistä johdattaa, uskon niin, mutta omasta asenteesta on paljon kiinni. Asenteesta, miten elämänsä elää. Ottaako irti kaiken siitä, mitä on tässä vai haikaileeko niitä, joita ei voi saavuttaa. Ja minä päätin nauttia kaikesta siitä, mikä elämässäni on hyvin ja kohdallaan. Sitä on kuitenkin paljon ja lisäähän voi  tulla tupsahtaa.....=)



                                  Puu joka taipuu ei taitu tuulessa.
                                  (afrikkalainen sananlasku, Haya)                                               












Rohkeasti vaan eläen, täysin rinnoin ja ikuisesti uteliaana elämälle. Ja välillä vähän matkoja, mansikoita ja muuta mukavaa!

6 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Oliko se Odysseus, jolta kysyttiin, missä hän on oikein ollut.-- johon vastasi hieman hämillään, että minä vain matkustin.

FeminineApproach kirjoitti...

Erinomainen vastaus Odysseukselta....=)

Tuulitukkakin lähtee reissuun sielunmaisemiinsa, lämmittelemään puusaunaa ja katselemaan järvelle.

tyy kirjoitti...

Joskus on pakko luopua, että löytäisi jotain uutta.

FeminineApproach kirjoitti...

Niin on, tuo on hyvä asenne. Kuka sanoikaan, että elämässä ainoa pysyvä on jatkuva muutos.

Katja P-M kirjoitti...

Suklaassa dipatut mansikat maistuisi :)

FeminineApproach kirjoitti...

Kesäherkkuja mansikat, sulavat suussa, myös ilman suklaata!