tiistai 2. lokakuuta 2012

Havahtuminen

Olen kohdannut viime aikoina hyvin  erilaisia ihmisiä, keskustellut ja viettänyt aikaa heidän kanssaan ja päätynyt siihen tulokseen, että kyllä elämäni  on oikeastaan aika hyvällä mallilla. Ihan oikeasti, ihminen napisee  välillä  turhan helposti. Pientä ja isompaakin harmistusta ja muuta sen sellaista elämässä on, mutta loppuviimeeksi ne tärkeimmät asiat ovat hyvin.







Tajusin, että olen onnekas ihminen, koska kehoni ja raajani toimivat vallan mainiosti, jaksavat kuljettaa minua kivisiäkin polkuja ja viedä minut vaarojen ja tunturien  laelle. Silmäni ovat kunnossa ja ne näyttävät mahtavia ja kaukaisia näkymiä sieltä  laelta. Mieleni, sydämeni ja sieluni näkevät  valtavasti kauneutta, niin pienessä kasvissa maanrajassa kuin niissä kaukaisissa Lapin maisemissa aamu-usvassa. Aivoni osaavat toimia ja viestiä, mihin suuntaan pitää maastossa mennä ja koska pitää lepotauko pitkässä ajomatkassa.

Lisäksi kivut ovat hälventyneet, toivottavasti pysyvästi. Omaan vakituisen työpaikan, vaikka muutokset heiluttavat työidentiteettiäni. Olen sovussa ihmisten kanssa ja pystyn oppimaan uutta. Näen, että minulla on voimavaroja varastossa niin työelämässä kuin vapaallakin. Nukun yleensä hyvin ja nautin elämästä. Hyvänen aika, minullahan on paljon plussapuolia elämässäni! Ja niitä löytyisi varmasti lisääkin, jos oikein alan miettimään.




Aina joskus on tarpeen listata, mikä kaikki on hyvin elämässä. Huomaa, että jos on huonoa, niin on hyvääkin. Tällä hetkellä oma terveydentila tuntuu niin arvokkaalta asialta. On ihana tunne, kun ei satu mihinkään ja tuntee voivansa melko hyvin.

Tämä hetki tässä, ei hassumpi.

9 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Niin... kun muistaisikin listata positiivisia asioita elämässä, eikä niin usein surkuteltaisi niitä negatiivisia. Oppia meille kaikille :)

FeminineApproach kirjoitti...

Niinpä. Oppimista riittää elämässä, hyvä sinänsä, ettei pääse sammaloitumaan.....=)

Pohdiskelija kirjoitti...

Asenne on tosiaankin kaiken a ja oo ! Positiivisuuteenkin jotenkin oppii, ajan kanssa, ja se on Ihanaa!

Muuttolintu kirjoitti...

Onni on taito huomata ne hyvät asiat... :)
Ihania kuvia, kyllä luonto on kaunis karuudessaankin!

Evangelina kirjoitti...

Ollaan onnellisia näistä olemassaolevista asioista. Mutta on myös tärkeää, että saa jollekin purkaa niitä huonojakin asioita, ettei reppu käy liian raskaaksi. Kun on jollekin saanut jostakin valittaa, olo ei enää tunnukaan niin pahalta. Niihin huonoihin asioihin ei vain pidä jäädä "rypemään". Kaikkea hyvää toivon sinun päivääsi:)

FeminineApproach kirjoitti...

Näin on Pohdiskelija. Positiivisuuteen voi oppia ja monissa se on luontaisesti. Vaikka välillä se voi jäädä taka-alalle, mutta sieltä se taas pinnistää pinnalle.

Muuttolintu, olen samaa mieltä. Onni on pieniä asioita arjessa, niistä jos kykenee nauttimaan, niin hyvä.

Eikö olekin kaunista luontoa? Ihastuin siihen ikihyviksi...=)

Evangelina, noin minäkin sen näen. Ja olen viime aikoina käytännössäkin huomannut, miten helpottavaa on huoliaan purkaa, ne pienenevät ainakin puoleen. Mukavaa päivän jatkoa sinullekin, kiitos...=)

Birgitta kirjoitti...

Tämä oli kyllä niin hienoa tekstiä, että.

On hyvä pysähdellä katselemaan missä oikein menee ja miten oikein menee. Useimmiten huomaa sen, että asiat onkin hyvin (vaikka ihan kaikki ei välttämättä olisikaan hyvin).

Ihanaa matkan jatkoa sinulle =)

Nainen Nelikymppinen kirjoitti...

Ihanasti kirjoitit... Me ihmiset aina todellakin tuppaamme pitämään melua silloin, kun on kurjaa ja mikäs siinä, nekin asiat toki on hyvä ottaa esiin oman jaksamisen vuoksi. Mutta oman jaksamisen vuoksi kun osaisikin aina välillä sinun tavallasi listata noita elämän kivoja juttuja, niin niilläkin sitten taas jaksaisi. Molempi parempi siis.

Melkein itkettää nuo tutun oloiset Lapin kuvat! Minä aina etsin Lappia täältä etelästä ja kipuan tuon tuostakin milloin minkäkin mäennyppylän päälle fiilistelemään ja kuuntelemaan luontoa.

Hyvää viikonloppa, F.A.!

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Birgitta. Havahduin tosissaan näkemään, että olen onnekas. Kohtasin lähes itseni ikäisen naisen, jolla on aivan erilainen terveyden- ja elämäntilanne ja tajusin, että siinä tilanteessa voisin olla yhtä hyvin minä. Se oli minua voimakkaasti ravisteleva tilanne ja nolotti omat turhat valitukset ja nurinat.

Nainen, en minäkään aina huomaa hyviä asioita elämässäni listata, vaan napisen ja valitan liian pienestä. Ihminen on sellainen, kunnes jokin pysäyttää. Ja silti minunkin mielestäni harmitukset ja pahat mielet on hyvä tuoda julki ja purkaa pois painamasta mieltä. Kunhan ei jää siihen rypemään, vaan jatkaa matkaa ja elämää siitä eteenpäin.

Lappi on niin kaunis, että en osaa sanoin kertoa, miten paljon siitä pidän. Kiipeä vaan mäennyppylöille jatkossakin fiilistelemään, niin minäkin teen, saa siinä samalla jalat kunnon treeniä....=)

Ihanaa rentouttavaa viikonvaihdetta sinullekin!