keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Työn ilo

Ihminen kaipaa tekemistä päiviinsä, vakinaista päivärytmiä, mielekästä puuhaa ja sosiaalisia kontakteja.  Monille meistä se tarkoittaa työn tekemistä.

Työ ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Kaikilla sitä ei ole, toisilla sitä on liian vähän ja toisilla  liian paljon. Se voi kuluttaa ihmisen voimavarat vähiin ja terveys horjuu. Samalla työn ilo katoaa jonnekin.




Itse koin uupumuksen liiasta työn määrästä, työstressin, työn ilon menetyksen. Näin kaiken tuon tulevan ja sitten lopulta pam - muutos. Muutoksen tullessa ihminen kokee muutosvastarintaa ja niin minäkin. Mutta kaikesta mylläkästä on loppujen lopuksi seurannut hyvää ja ihanaa ja siihen haluan keskittyä nyt.

On aivan mahtava tunne kokea jälleen työn iloa. Tuntea tekevänsä arvokasta ja tärkeää työtä ja olla osana sitoutunutta, innostunutta tiimiä. On tavattoman hyvää tekevää havaita, että stressin mukanaan tuomat  oireet ovat kadonneet lähes tyystin. Ei enää kipuja, ei univaikeuksia. Mieli on korkeammalla ja töissä on jopa kivaa!

Tämä on uusi alku. Monessa mielessä uusi ja raikas alku. Vaikka otan välillä takapakkia ja harhailen sivullekin, suunta on kaiken kaikkiaan eteenpäin. Eteenpäin elävän mieli, kuten joku viisas on sanonut.

Kunpa tämä hyvä olo ja tunne jatkuisi. Haluan tehdä työtäni ja nauttia siitä. Haluan olla terveenä ja hyvillä mielin. Haluan olla luova ja antaa itsestäni muille. Haluan olla vuorovaikutuksessa, kuulla ja tulla kuulluksi.

Siinä tavoitteitani, jotka osuvat moneen meistä. Tunnetko sinä työn iloa ja riemua?

Tervetuloa lukijaksi Jaana...=)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Teen fyysisesti raskasta kolmivuorotyötä liukuhihnan ääressä.En koskaan tunne työn iloa-se mikä ilahduttaa on tilipäivä.Olen kiitollinen siitä,että minulla on näinä aikoina ylipäänsä vakituinen työpaikka.Sen lisäksi minulla on maailman ihanimmat ja reiluimmat työkaverit!Minä saan voimani jaksaa luonnosta,liikunnan eri muodoista,kulttuuririennoista ja läheisistä ihmisistä.

Evangelina kirjoitti...

Samanlaisia tuntemuksia on täälläkin käyty läpi, ihan kuin olisin itse tuon sinun tekstin kirjoittanut:)
Työnilo on valtava voimavara. Jos se on joskus ollut hukassa ja sen löytää uudelleen niin voi että se tuntuu hyvältä. Itseltäni se vaati SUURIA muutoksia, että löysin työnilon jälleen...mutta kaiken a ja o on TERVEYS. Sitä toivon myös sinulle:)

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Totta, vakituinen työ tänä päivänä on kultaakin kalliimpi. Ja hyvät työkaverit, ne ovat työn suola. Minuakin ihanat työkaverit ovat pitäneet aikanaan työssä, joka ei muuten hirveästi innostanut.

Aika lailla samoista asioista kuin sinäkin minäkin saan voimaa. On tosi tärkeää, että jokaisella on elämässä niitä voimia antavia, mieleisiä asioita. Ne kantavat silloin, kun jollakin toisella elämänalueella on vaikeaa, näin olen itse kokenut.

Evangelina, niinkö....?=) Itse koen työnilon myös suurena voimavarana noiden muiden asioiden ohella ja olen suunnattoman iloinen, että löysin sen taas. Mutta ilman muutoksia näin ei olisi käynyt. Muutos paransi työskentelyolojani niin paljon, että terveys sen kun kohenee ja sitä arvostan todella paljon. Viime aikoina olen nähnyt selvääkin selvemmin, miten oleellisen tärkeää terveys ja hyvinvointi ihmiselle ovat.

Siksi parin viime vuoden kaikki tapahtumat ovat olleet minulle opettavaista aikaa, elämän tärkeimmät perusasiat ovat taas kristallisoituneet mielessäni. Elämä antoi opetuksen.

Kiitos Evangelina toivotuksista, hyvää terveyttä toivon myös sinulle!

Leena Salminen kirjoitti...

työn ilo....mitä se on tai oli?sen kysymyksen ympärillä ajatukseni ovat leijailleet kauan aikaa.Olen ollut työelämässä kohta 25 vuotta (siis ensi kuussa tulee täyteen)....olen aivan hukassa....työni ei ole vuorotyötä,mutta todella raskasta henkisesti ja fyysisesti.
Työn ilon menetin siinä vaiheessa kun työpaikkani(ennen kunnallinen) muuttui osakeyhtiöksi ja sen myötä kaikki muutettiin ja muutetaan paraikaa....ensi vuonna työn kuvani muuttuu täysin (en edes tiedä vielä miten paljon ja kaikki on epävarmaa....
Elän raskasta vaihetta;toisaalta on mitä odottaa.Aion pitää hengähdystauon;vuorotteluvapaata ensi vuonna.....
Haluan löytää uudestaan työn iloni;jos enää sitä on ripaustakaan jäljellä.Vakituinen työpaikkani ei anna enää sitä iloa jota kaipaan;eikä minulla ole tällä hetkellä mitään annettavaa....
Mutta minulle tärkeintä on perhe ja terveys.Nämä ovat asiat,jotka antavat voimaa jaksaa töissä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivokaamme iloa ja valoa tulevaisuuteen!

FeminineApproach kirjoitti...

Muutos ja epävarmuuden sietäminen on vaikeaa ja voimia vievää. Ymmärrän hyvin tuntemuksesi asiasta, koska koin sitä itsekin.

Toivon, että saat vuorotteluvapaasta tarvitsemasi hengähdystauon ja aikaa itsellesi. Omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan huolehtiminen nousee entistä tärkeämpään osaan ja perhe on meille monelle elintärkeä voimavara.

Kiitos Leena sanoistasi ja voimia ja lämpimiä ajatuksia Sinulle!