maanantai 19. syyskuuta 2011

Lempeää valoa tähän iltaan

Taivaalla vaeltavat harmaat pilvet, hiljalleen tummuva ilta. Tuuli heiluttelee koivujen kellastuvia lehtiä. Lintuaura lentää yli. Menivät koilliseen, mitä ne siihen suuntaan.

Haluan sytytellä lempeitä valoja ja  kynttilöitä. Kynttilä tuoksuu steariinille. Valo luo pehmeitä varjoja ympärilleen. Maanantai-ilta alkaa saada sävyjä ja olo alkaa tuntua enemmän omalta itseltä. Illoissa on eroja. Maanantai ei ole parhaasta päästä, mutta nyt se paranee.




Maanantai-iltana haluan hemmotella itseäni näillä pienen pienillä asioilla. Kynttilät ja tuikut. Pehmeän utuiset valot. Lämpö. Villasukat. Vanha, itsekudottu huopa viluiseen oloon. Laiskottelu ja loikoilu tai pikku puuhastelu, jos olen sillä päällä. Maanantai-iltaan en ota menoja. Jos ei ole pakko. Hyvä kun kauppaan viitsii mennä. Maanantaisin haluan kotoilla.

Katsella syyssäätä ikkunasta ja nauttia kodin lämmöstä. Nyt jos koskaan haluaisin sytytellä tulia. Takkaan tai puuhellaan. Kuunnella sitä rätinää ja katsella liekkejä.


2 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Ja aamuisin on kirpeän kylmää, valo säteilevän läpinäkyvää.

FeminineApproach kirjoitti...

Kauniisti ilmaistu, valo säteilevän läpinäkyvää.

Syysaamujen kirpeys ei haittaa, oikeastaan pidän siitä. Samoin aamujen valosta, usvasta ja huuruavasta hengityksestä.