sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Vetten äärelle

Tänä viikonloppuna olen katsellut hyvin erilaisia vesiä. Kuohuvaa ja kohisevaa koskea, tuulen kevyesti liplattamaa järvenpintaa ja peilinä kiiltävää lampea.



Vahvaluonteinen ja äänekäs koski


































Kaikista tutuin vesielementti, järvi





























Salaperäinen ja lumoava metsälampi


























Pulahdus metsälampeen kruunasi viikonlopun. Taisi olla myöhäisin ajankohta, kun koskaan olen uinut luonnonvesissä. Puusaunan  lämpöön kipaistua olo oli taivaallinen. Mieleenpainuva kokemus, joka aikaansai raukean, ihanan olon. Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla samaa, suosittelen lämpimästi. Kerran se vain kirpaisee.....=)

2 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Oi, rupes ihan tekemään mieli pulahtaa viileään veteen. Yhtenä syksynä jatkoin uimista aina joulukuulle, kunnes lähdimme Kanarialle perheen kanssa. Etelänmatkan jälkeen minua ei enää sinä talvena saanut jäiseen veteen. Eikä ole saanut muinakaan talvina. Takaraivossa elää pieni kipinä, josko joku syksy taas alkaisi kastautua...

FeminineApproach kirjoitti...

Kanarian vesien jälkeen kotimaan vedet tuntuivat varmaan hyisiltä......=)

Mulla on aikomus uida avannossa ensi talvena. Jos rohkenen....