perjantai 21. syyskuuta 2012

Loimu

Elämä on opettavaista. Elämällä on kyky pysäyttää ihminen pohtimaan, mikä on elämässä tärkeintä, vaikka olisi elänyt jo kymmeniä vuosia.

Kun ihmiseltä kysytään, mikä on tärkeintä elämässä, ykkössijalle nousevat lähes aina terveys ja läheiset ihmissuhteet. Ja niinhän se on. Tottavie, selvimmin sen tajuaa, kun ne tai toinen niistä  ei ole aivan kunnossa, jos terveys horjuu tai läheisimmät  ihmissuhteet ovat solmussa.

Elämä opetti minulle taas, kuinka vahvasti haluan elää ja tehdä asioita. Haluan kiivetä tunturin laelle ja antaa katseen siintää  kauas. Haluan sytytellä tulia takkaan ja unohtua katsomaan tulen loimua. Haluan nähdä ja kokea vielä niin paljon, uutta ja tuttua. Haluan - niin, vaikka mitä. Hengittää.  Elää. Kokea. Tuntea.




Ja nyt tuntuu, että yhä voin ja kykenen tekemään  niin. Ei hassumpaa. Tai oikeastaan, mitä turhia kursastelemaan, se on ihanaa!



2 kommenttia:

Pohdiskelija kirjoitti...

Kyllä!! Elämä on ihanaa. Kun vuosi sitten luulin, etten jaksa elää, enkä koskaan enää edes hymyillä, eli päiviä puoli tuntia kerrallaan, on niin nautinnollista nyt huomata, miten kaunista ja opettavaisen ihanaa elämä voi olla.
Jaksuja!

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Pohdiskelija....=) Huomasin, miten oma terveys on kullanarvoinen. Kun jokin on vialla, ihminen huolestuu ja pelkää helposti pahinta. Kun suurin huoli haihtuu, helpotus on hyvin suuri ja näköala kirkastuu.

Mukavaa viikonvaihdetta sinulle!