torstai 16. elokuuta 2012

Varhain



Varhain aamulla, kun tuntee olevansa ainoa joka on hereillä. Ja luultavasti onkin. Metsä on  aamutunnit minun. Minusta se on mukava ajatus. Kesäaamuna  varhain metsä on erilainen, tuntuu kuin astuisi satumaiseen maailmaan. Äänessä eri linnut kuin päiväsaikaan, voimakkaat tuoksut, nousevan auringon kajo, kaste ja utu - melkein odottaa keijujen ja maahisten ilmaantuvan kannon takaa.

4 kommenttia:

Shantasha kirjoitti...

Aivan näin :) Olen joutunut muuttamaan päivärytmiäni ja heräämään hyvin varhain. Toisina aamuina olen ollut jo kuuden jälkeen koiran kanssa ulkona. Miten eläväksi ihminen tunteekaan silloin itsensä (vaikka silmät ihan unen tihrussa ovatkin ja aamuvirkku en ole koskaan)! ...Kaikki on niin tuoretta ja aistit saavat paljon nautintoja. Varsinkin, kun tällä viikolla on kaikkea säväyttänyt upea aamuaurinko. Kasin aikaan alkaa jo työmyyrät liikkua ja on paljon hektisempää. "Verestävin" kokemus on siis sitä ennen. Kiva että kirjoitit asiasta. San kauttasi inspiraatiota pohtia omia tuntemuksiani. :)

Katriina kirjoitti...

Hei! Tulin tänne Nainen Nelikymppisen kautta ja löysin ihanan blogin ja hienoja kuvia. Tulen vastakin:)

Katja P-M kirjoitti...

Olen tässä viime aikoina miettinyt, että haluaisin olla enemmän aamuihminen - nauttia aamun hiljaisuudesta kaikessa rauhassa, kiireettömästi. Mutta kun minä niin tykkään pitkistä illoistakin :)

FeminineApproach kirjoitti...

Shantasha hieno juttu jos sait virikettä! Aamuhetket ulkona ovat vaikuttavia aivan kuten sanot, herkkiä ja samanaikaisesti vahvatunnelmaisia. Koira on oiva houkutin lähteä ulos aikaisin, koiran kirsuunkin tuoksut ovat aamuvarhain varmasti tuoreita ja kerrassaan lumoavia....=)

Katriina kiitos, kiva kun tulit, tervetuloa toistekin....=)

Katja, hitaat rauhaisat aamut ovat minunkin mieleeni. Mutta se oma biologinen rytmi on kullekin luontainen, sitä on vaikea muuttaa. Itse olen aamuvirkku ja joskus haluaisin valvoa ja katsella vaikka tähtiä, mutta uni tulee auttamatta silmään.....