Päivä lyhenee.
Puun kämmenten välissä
hehkuu jo syksy,
vaahteranlehtipiippu,
kopassa ruskan värit.
Olen noukkinut pari-kolme tuntia karpaloita suolla ja olen onnessani. Olen kyykkinyt suopursujen tuoksussa kumisaappaat sammalikossa litisten ja olen onnessani. Olen ollut taas kuin Huovisen hamsteri ja keitellyt karpalohilloa ja arvaat oikein - olen onnessani....
Syksyisen seesteistä viikon alkua sinulle! Ja lämpimästi tervetuloa mukaan Jagdev Kaur.
8 kommenttia:
Kiitos :)
=)
Tuo on onnea :) Ihanan näköisiä marjoja.
On on...=)
Tuskin maltan odottaa hillon jäähtyneen, että pääsen maistamaan elämäni ensimmäistä karpalohilloa...
Kerrohan millaisella sokerimäärällä sait karpalon hilloksi ja oliko hyvää. Olen itse saanut (torilta ostetuista) karpaloista vain kiisseliä. Makeuttaminen on ongelma meillä, kun Toinen on perso makealle ja minun on rajoitettava...mutta itse karpalon aromi on ihana. Voin kuvitella myös itse keräämisen onnentunteen!
Etsin perusreseptin netistä: litraan karpaloita 4 dl sokeria ja 1 dl vettä, keitin 10 min. ja lasipurkkiin.
Kyllä siitä hilloa tuli, melkeinpä marmeladin paksuista, mielestäni melko makeaa, mutta marjan oma maku ja aromi on säilynyt.
Kerääminen oli ihanaa, ensin en nähnyt marjan marjaa, mutta yhtäkkiä niitä oli joka puolella....=)
Toisin kuin keväällä, on syksyn vesi raikasta, harmaan sävyissään välkehtivää ja juoksevasta, liikkuvaa, aivan kuin sillä olisi kiire maanalle, täyttämään vesisuonia ja kaivoja -- ettei tarvisi jäätyä pysähtyneeksi maaroudaksi..
Ai miten mukavasti ajatuksesi kulkee Aamu, kivaa luettavaa.
Lähetä kommentti