Forget me not

Illan runo

Sinä palasit aina siihen veneeseen
                        kapean järven rannalla,
siihen pitkään ja kapeaan,
                        siihen sinä palasit, tuntematon vene,
joku soutanut sen sinne rantaan,
                                        kaislikkojen väliin.
Ja niin kuin uskoit se liittyi minuun, se vene.
Niin kauan minä sitä soudin
siltä rannalta toiselle, ja takaisin.

Mirkka Rekola

Monimuotoiset

Yksilöitä puutkin, niin kuin me. Kuka pitkä ja solakka, kuka pullukampi, kuka vähän vino ja toispuoleinen. Omanlaisiaan kaikki tyynni.

Mietelmiä intiaanilta

Lueskelin aforismeja ja mietelauseita ja tämä erottui joukosta paitsi pituudellaan myös  viisaudellaan.



Minua ei kiinnosta, mitä teet elääksesi. Haluan tietää, mitä kaipaat ja uskallatko unelmoida täyttäväsi sydämesi kaipuun.


Minua ei kiinnosta, kuinka vanha olet. Haluan tietää, uskallatko tehdä itsestäsi naurettavan rakkauden, unelmiesi ja elämän seikkailun tähden.


Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat ovat neliössä kuuhusi tai edes horoskooppmerkkiisi. Haluan tietää, oletko koskettanut surusi sisintä, oletko avautunut elämän pettymysten takia vai odotatko vielä avaajaa, vai oletko käpristynyt ja sulkeutunut ankaramman kivun pelosta.


Haluan tietää, voitko kärsiä tuskaa, omaasi tai minun, menemättä piiloon, katoamatta tai yrittämättä lievittää sitä. Haluan tietää, osaatko iloita, itsesi tai minun puolestani, osaatko tanssia villisti antaen hurmion täyttää itsesi sormenpäihin ja varpaisiin saakka, kehottamatta meitä olemaan varovaisia ja järkeviä ja muistamaan ihmisen rajat.


Minua ei kiinnosta, onko minulle kertomasi tarina totta. Haluan tietää, voitko aiheuttaa toiselle pettymyksen ollaksesi uskollinen itsellesi; voitko kestää petturuuden syytöksen pettämättä sieluasi; voitko olla ilman uskoa ja siksi luotettava.


Haluan tietää, voitko nähdä kauneutta silloinkin, kun se ei ole kaunista, joka päivä, ja voitko ammentaa sen läsnäolosta elämääsi. Haluan tietää, kestätkö epäonnistumisen, omasi tai minun, ja voit silti seisoa järven rannalla ja huutaa hopeiselle täysikuulle: Kyllä!


Minua ei kiinnosta tietää, missä asut tai kuinka paljon rahaa sinulla on. Haluan tietää, voitko nousta ylös surun ja epätoivon yön jälkeen uupuneena ja mustelmilla ja tehdä, mitä sinun on tehtävä ruokkiaksesi lapset.


Minua ei kiinnosta, kenet tunnet tai miten tulit tänne. Haluan tietää, seisotko liekkien keskellä kanssani vetäytymättä pois.


Minua ei kiinnosta, missä, mitä tai kenen kanssa olet opiskellut. Haluan tietää, mikä kannattaa sinua sisältäpäin, kun kaikki muu sortuu. Haluan tietää, voitko olla yksin itsesi kanssa ja pidätkö todella seurasta, joka sinulla on tyhjinä hetkinäsi.


Intiaanivanhempi Oriah Mountain Dreamer

Veden äärelle

Tänä sunnuntaiaamuna en pohdi syntyjä syviä, vaan nautiskelen muutoin. Nina Simonen upea biisi soimaan, sen vetävä syke saa jalan lyömään tahtia ja ei auta muu, annan sen viedä minut mukanaan rytmillään. Myönnän tanssivani itsekseni, en voi vastustaa tätä kutsuvaa melodiaa ja tunnelmaa, pyörähtelen olohuoneen lattialla spontaanisti ja antaumuksella. Tämä on  yksinasumisen hyviä puolia, tanssin kun tanssituttaa ja liikun vapaasti ja estoitta. Tanssisinko näin, jos mies katselisi minua? En tiedä, miehen läsnäolo ja katse vaikuttaisi minuun ja liikkumiseeni varmaankin. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna voin kuvitella tilanteen. Miehestä riippuen  tilanne voisi olla nolo, hauska tai kutkuttava. Ja kaikkea siltä väliltä. Nyt kuitenkin saan irrotella kaikessa rauhassa ja laittaa veren kiertämään. Aamujumppaa.....=)

Eilinen aurinkoinen sää veti minut minivaellukselle ja niin se oli tehnyt monelle muullekin. Ilahduttava asia on, että ulkoilureiteillä kohdatessaan vieraatkin ihmiset tervehtivät toisiaan ja lepopaikoilla jutellaan usein vapautuneesti. Jäyhät suomalaiset eivät olekaan aina niin jäyhiä, liikunta ja luonnosta nauttiminen yhdistää samanmielisiä ihmisiä. Erityisen lämpimän hymyn sai kasvoilleni nousemaan vastaantullut pitkä mies omalla ystävällisen rennolla hymyllään, tervehdyksellään ja katseellaan. Kiinnostavia ihmisiä voi tavata keskellä metsääkin, huomasin ilokseni.

Nyt kun katson ikkunasta ulos, sää näyttää edelleen aivan yhtä kauniilta. Taidankin mennä rannalle katselemaan järvelle. Muistan menneisyydestä  tuttavamiehen, joka eräässä tilanteessa sanoi, että hänen on päästävä katselemaan järvelle. Ymmärsin välittömästi, mitä mies tarkoitti. Joskus minullakin on tismalleen sellainen olo, että on päästävä veden äärelle istumaan. Järvi on elementti, jolla on voimakas rauhoittava ja hypnoottinen vaikutus. Laaja järvinäkymä silmien edessä ilman veneitä, ihmisiä ja vastarannan mökkejä antaa ajatuksille tilaa hengittää. Näkymän avaruus tasapainottaa, siinä on hyvä lepuuttaa silmiä. Veden tuoksu, laineiden äänet niiden osuessa rantaan. Auringon kimallus veden pinnalla. Tänään en kaipaa järven tasoittavaa vaikutusta, haluan nauttia hiekasta jalkojeni alla, lämpimästä tuulenhenkäyksestä kasvoillani, veden viileästä tunnusta kädelläni. Elämän pieniä suuria asioita.