Ja yhtäkkiä mieleeni juolahtikin eräs tilanne omassa elämässäni, jossa itse tunsin hyvin samantyyppistä haurautta ja herkkyyttä. Eikä se tilanne ole edes kovinkaan kaukana. Siinä tilanteessa tunsin itseni kaikkea muuta kuin yli nelikymppiseksi, elämää jo eläneeksi ja itsevarmaksi naiseksi. Mikä saa aikuisenkin ihmisen epävarmaksi? Mikä voi askarruttaa mieltä ja sydäntä niin paljon, että se tuntuu valtaavan ajatukset aamusta iltaan? Mikä aiheuttaa etukäteispohdintaa, saa varautumaan erilaisiin ja tietysti omalta kannalta ei niin mieleisiin lopputulemiin? Millä on niin suuri voima, että se sekoittaa ajatukset siinä määrin, että muuhun on vaikea keskittyä? No, tunteet toista ihmistä kohtaan. Tunteet, joita ei ole vielä ilmaissut ja jotka vaativat päästä esille, koska ei niitä enää pysty kohta peittämäänkään. Mikä siinä on niin pelottavaa, aikuiselle ihmiselle?
Pelottavaa on se, että jos avaudut ja paljastat romanttiset tunteesi toiselle ja vastaanotto onkin muuta kuin haaveissasi toivot. Jos oletkin tulkinnut kaikki hänen antamansa merkit ja sanat väärin. Jos käykin niin, että olet luonut omia odotuksiasi omassa päässäsi ja todellisuus onkin aivan toista. Niin, aikuinenkin nainen tuntee poskillaan hehkun ja sanojen takeltelun. Sydämen läpätyksen ja hengityksen nopeutumisen. Ei se ujous ja herkkä hauraus ole kadonnut mihinkään, siellä se vain jossain oli taustalla.
Toisaalta olen tyytyväinen, että se herkkyys ja pehmeys on säilynyt elämän mutkissa. Kunhan se ei estä minua ilmaisemasta tunteitani, vaikka en aina saisikaan niihin vastakaikua. Miten sitä asiaa pyörittelisikään mielessään, jos ei uskaltaisi ottaa ratkaisevaa askelta.
Olet voimakas mies,
saat minut heikoksi
pelkästään sillä
että kävelet minua kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti