Alkumatkan mukavasti kaartuilevan tien kaunein kohta on se, missä ovat laajat hevosaitaukset. Aitauksia on useita ja hevoset tuodaan niille alkukesästä, alkaakohan niilläkin kesäloma? Olen alkanut kiinnittämään huomiota varsinkin erääseen tiettyyn aitaukseen, jossa yksi raudikko lepää joka aamu puolimakaavassa asennossa. Se näyttää tielle asti uniselta korvat lerppuen miten sattuu. Toiset seisoskelevat ja hamuavat ruohoa laiskasti. Mutta tämä yksi ottaa aamun hitaammin, mihinkäs sitä kiire kesälomalla.
Samoissa kohdin ohitan usein naispyöräilijän, joka sotkee pyörällään samaan suuntaan. Erikoista on se, että mitä huonompi sää, sitä varmemmin hänet näkee. Eritoten räntäsade tai hyvin tuulinen sadesää tuntuvat houkuttelevan hänet pyörän selkään. Onkohan hän extremeurheilija, joka haluaa haasteita hankalan sään muodossa? Ja Murphyn laki toimii, juuri kun olen sopivassa ohituskohdassa, tulee luultavasti auto vastaantulevalla kaistalla.
Sitten seuraa aamun jännitysmomentti. Missä kohtaa on vaalea iäkkäämpi rouva suomenajokoiransa kanssa? Väli, missä heidät kohtaa, on melko laaja, he tekevät siis pitkiä aamulenkkejä. Rouvan tunnistaa jo kaukaa turkoosista yläosasta, kiinnitän siihen huomiota, koska pidän itsekin samasta väristä. Koira kulkee kuono pitkällä ajokoiran tyyliin nuuhkuttaen kirsullaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat hajut pientareelta. Kosteina ja usvaisina loppukesän aamuina hajujen voimistuessa koira on luultavasti ekstaasissa hajujen suuren määrän takia. Pari näyttää onnelliselta kesäaamussa eikä koiran katse juuri nouse maasta. En silti malta olla laittamatta seuraavaa kuvaa, joka kertoo kaiken koiran silmien ilmeikkyydestä...=)
Seuraava luonnonluoma jonka kohtaan on myös nelijalkainen. Sen näkee vain kesäisin ja silloinkin ainoastaan sateettomalla säällä. Aivan, mukavuudenhaluinen ja poutakeliä arvostava kissa. Tällä ruskeavalkoisella kissalla on harvinaisen tarkka aikataulu, jos sää sallii, se puuhastelee eräässä tietyssä mutkassa. Se tassuttelee tien yli omaan tahtiinsa muista välittämättä tai vaanii jotain ojassa olevaa, kuten tänä aamuna. Kuullessaan autoni lähestyvän se vain vilkaisi minua sen näköisenä, että viitsitkin häiritä siinä. Osaan jo varoa kissaa ja ajan kaarteen hitaasti odottaen sen ilmaantuvan hetkellä millä hyvänsä näkyviin.
Vielä on eräs kohtaaminen jäljellä. Usein vastaan kävelee piennarta pitkin vanhempi herrasmies pienen koiransa kanssa. Ensimmäisiä kertoja kohdatessamme hidastin ja väistin häntä reilusti ja kohteliaana miehenä hän kiitti heilauttamalla kättään hymyillen leveästi. Siitä lähtien olemme tunnistaneet toisemme ja tervehdimme toisiamme kunnon käden heilautuksella ja hymyllä. Vaihtaessani autoni hän meinasi hämääntyä, mutta tunnisti kuitenkin, vaikkakin vähän myöhässä. Miehen olemus on hyväntuulinen ja tervehdys niin näkyvä ja ystävällisen oloinen, että kohtaaminen saa minullekin aina hymyn huulille. Emme ole koskaan vaihtaneet sanaakaan ja tuskin vaihdammekaan. Mutta aamuni hän piristää.
Matka on kiireetön ja luonnonläheinen ja hyvä niin, saan herätä päivään rauhassa omaan tahtiini silmieni edessä kaunis kesäaamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti