Esteettiset näkymät tuovat hyvää mieltä ja rentouttavat. Varsinkin työmatkalla silmää viehättävät maisemat ovat sopiva siirtymävaihe työstä kotielämään. Ajatus siirtyy pehmeästi omaan elämään. Olen todella onnekas, voisihan työmatka kulkea yksitoikkoista moottoritietä.
Maalaismaisemissa ei ole ruuhkaa, pahin vaara taitaa olla tielle loikkaavat peurat, rusakot tai ketut. Tai ne pienet piipertäjät, myyrät ja hiiret. Jopa kärppä on kipittänyt tien yli pariin otteeseen. Eläinten kohtaamisista tiellä olen selvinnyt vain jalkaa kaasulta nostamalla. Niin, minä olen se kuski, joka väistää ja vähentää vauhtia pienenkin piipertäjän nähdessään. Vähäliikenteisellä tiellä ei ole juuri takanatuleviakaan, joten heitä ei tarvitse varoa.
Harmittelen jopa auton alle jääneitä sammakkoja. Höpsöä ehkä, mutta minkäs sille voi. Eläinteemaan sopien päätteeksi yksi Jack Kerouacin kuutamohaikuista:
Eivät välitä,
sammakot, kuutamosta --
vain löhöilevät
2 kommenttia:
Usein huokaa helpotuksesta huomatessaan, että tiellä oleva mytty ei olekaan pupu vaan kesämökkiläisen peräkärrystä sinkoutunut rukkanen.
Niinpä. Kerran yöllä ajaessani auton valot tavoittivat penkereellä aivan tien vieressä kyyhöttävän rusakonpoikasen. Hiljensin vauhdin mateluksi ja toivoin, ettei se ponnahda eteeni viime tipassa.
Se ei pompannut onneksi eteeni, mutta jäin silti huolestuneeksi. Ettei se vaan jäänyt siihen vaaralliseen paikkaan pitkäksi aikaa.
Lähetä kommentti