Tulia tehden

Kesäinen tuoksujen sekoitus kehossa ja hiuksissa-vähän savua, vanhaa hirsisaunaa, saunapuhtautta. Voiko olla parempaa oloa, rentoutunut ja raukea.Olo on niin raukea, että silmäluomia painaa.

Minä olen tulentekijä. Pidän tulen tekemisestä, puiden hakemisesta ja sopivan pienten, ensimmäisten kalikoiden haeskelusta. Jos sopivia kalikoita ei ole, tartun kirveeseen. Kirves pysyy sen verran kädessäni, että saan tulet tehtyä. Pidän tuohen asettelemisesta kalikoiden alle ja sen sytyttämisestä. Yhdellä tikulla. No,jos puut ovat kosteita, saattaa siinä mennä toinenkin tikku.

Tulen tekeminen on rauhoittavaa ja lepuuttavaa puuhaa. Puuhastella vielä viileässä saunassa tai nuotiopaikalla. Vanhoissa saunoissa vesikin lämmitetään padassa eli sytytellään kahdet tulet. 

Tulen sytyttyä kunnolla sen rätinää on mukavaa kuunnella. Kun ei kuulu mitään muita ääniä kuin liekkien humina ja rätinä. Jo vähän lämmenneeseen saunaan nousta lauteille loikomaan ja hitaasti lämmittelemään lihaksia ja vain kuunnella tulta. Työpäivän päälle uni meinaa yllättää, melkein lipuu unihattaroille.

Huomenna on jo syyskuu ja uimavedet ovat viilenneet. En pelästy sitä, vaan astelen laiturille ja muutamat portaat alas veteen. Uin pienen lenkin, ensimmäisellä kerralla hengitys kertoo lammen viileästä vedestä. Aurinko paistaa täydeltä terältä, mutta ilmassa tuoksuu syksy ja se tuntuu kirpakkuutena vedessä.

Viime syksyltä muistan saunahetken lokakuussa lammen rannalla. Illat olivat jo hyvin pimeitä, vain hirsisaunassa oli valo.Muita valoja ei näkynyt lähimaillakaan, vain metsä huokui tiivistä tummuutta. Mistään ei kuulunut ääntäkään, vain saunan puhinat ja pöhinät. Kuumuus huursi ikkunat. Löylyttely pimeän keskellä kuumassa, hämärässä saunassa oli ainutlaatuinen kokemus. Tuntui, kuin olisin siirtynyt ajassa taaksepäin.

Sen haluan kokea tänäkin vuonna.