Kiivainkin koski jähmettyi paukkupakkasilla. Ainakin pinnaltaan. Kaiken jään ja jäärakenteen alla kuitenkin kuohui edelleen, jääpinnan alla koski elää ja virtaa kuin elämä itse. Kosken alajuoksulla sen äänen kuulee, vaimeampana kuin sulana aikana mutta kuulee kuitenkin.
En uskonut näkeväni tätä koskea näin jäätyneenä. Se on niin elämänvoimainen ja vahva, vaarallinenkin. Melojalle tämä koski on laskukelvoton kivikkoisuutensakin takia. Mutta kaunis se on katsella ja vaikuttavan äänekäs. Alkuvoimainen ja kesyttämätön.
2 kommenttia:
Miten käy nyt koskikaran, kun virtaavaa avovettä ei löydy? -- toivottavasti hänellä on suunnitelma bee.
Sitä mietimme, kun koskikaraa ei tässä kohdassa näkynyt eikä alajuoksullakaan. Tässä se on aina aiemmin keikutellut ja sukellellut.
Mutta linnulla oli tosiaan varasuunnitelma, sillä se löytyi pari kilometriä jokea ylöspäin, jossa oli tarpeeksi suuri sula kohta. Oli kyllä mukavaa nähdä sen touhuilevan siellä kuten ennenkin......=)
Lähetä kommentti