Metsän ehdoton kuningas oli kohtaamani kiihkeä uros. Kävellessäni kaikessa rauhassa hitaasti kuulin toiselta sivultani merkillistä ääntä, kulauttelua. Ja välillä naksauttelua. Pysähdyin katselemaan, mistä ääni kuuluu. Ja oikealla puolellani kallionharjanteella tepasteli lintu, jonka olen halunnutkin nähdä.
Se lähti laskeutumaan lähes heti kalliota alaspäin kiemurrellen ja koko ajan äännellen, ei ollut epäilystäkään, että se oli myös havainnut minut.
Välillä minulle esiteltiin komeaa viuhkaa myös takaapäin.
Ja tultiin yhä lähemmäs tepastelemaan. Tässä vaiheessa aloin jo ymmärtää, että minun olisi ehkä syytä siirtyä takavasemmalle ja jatkaa matkaa.
Kuvasarjaan tuli tässä katkos, koska katsoin paremmaksi perääntyä rauhallisesti ja kompastumatta.....Metsän kuningas seurasi minua yhä kulautellen. Se saatteli minut matkaan ja ollakseen varma poistumisestani lennähti pariin otteeseen lentoon minua kohti. Kiihkeä oli uros, minä kun vain pysähdyin ihastelemaan ja kuvaamaan sitä.....=)
Tämä kohtaaminen oli unohtumaton elämys. Ja hieman pelottavakin, lintu oli komea ja pyrstönsä kaunis, mutta nokka näytti aika mahtavalta parin metrin päästä katsottuna. Mutta siitä huolimatta, hienon hieno kokemus, joka kyllä vei työmurheet mielestä tyystin. Kyllä maistui nuotiomakkara ja mehu tuon jälkeen!
2 kommenttia:
Tervehdys ja kiitos Kuusela vierailusta, kommentista ja linkistä tähän kohtaamiseen. "Vanha kansa" nimitti näitä noitametsoiksi ja noin kymmenen vuotta sitten itsekin tein tällaisen homenokan kanssa tuttavuutta. Upeat kuvat ja komealla paikalla olet linnun kuvannut. :-)
Kiitos kommentista Pekka....=)
Tuo metsä on todella kaunista seutua, useampaan otteeseen olen siellä liikkunut.
Noitametso, onkohan sillä taikavoimia? Vaikuttava se oli ja jatkoin matkaani suosiolla, se oli metson reviiriä enkä halunnut häiritä sen kosiomenoja enempää.
Tätä kohtaamista en tule koskaan unohtamaan, niin voimakkaan vaikutuksen metso minuun teki.
Lähetä kommentti