Työni on opettanut avoimuudesta, aitoudesta, positiivisuudesta, viattomuudesta ja rakkaudesta. Työ ja siinä kohtaamani ihmiset ovat näyttäneet, mikä voima noissa asioissa on. Ja samalla olen myös tiedostanut, miten moni meistä ihmisistä menettää noita ominaisuuksia aikuistuessaan. Joko menettää täysin tai osin tai piilottaa ne.
Nuo ominaisuudet ovat olemassa lapsessa, mutta ne katoavat osalta meistä matkan varrella. Tietoisesti tai tiedostamattamme muutumme toisenlaisiksi, ehkä erilaisten kokemusten takia. Elämä muuttaa meitä ja tulemme aikuisiksi. Jos huonosti käy, kyynistymme tai katkeroidumme. Emme uskalla olla kuin pieni lapsi, jolle elämä on joka päivä yhtä ihmeellinen, ihana seikkailu.
Yritän itsekin vaalia noita ominaisuuksia itsessäni, etten niitä kadottaisi. Jotkin niistä ovat luontaisempia ja pysyvät sitkeämmin minussa, vaikka tapahtuisi mitä. Toiset taas välillä meinaavat painua muiden ominaisuuksien alle. Jos ne voisi säilyttää itsessään aikuisen versiona, lapsuuden jalostuneempina muotoina, ajattelen esim. avoimuutta. Haluan olla avoin, mutta aikuisen harkitsevalla tavalla, itseäni suojellen muttei liikaa itseään muilta sulkien. Oliko vaikeasti muotoiltu?
Olen onnekas, kun olen voinut tehdä tälläistä työtä. Se on osaltaan kasvattanut minua ihmisenä ja varmaan kasvattaa edelleen. Toivottavasti minä vanhana, ryppyisenä mummuna olen jo jonkin verran viisastunut ja silti yhä kiinnostunut ja innostunut elämästä. Tavoitteeni on siis tulla iloluontoiseksi, hurmaavan höppänäksi mummoksi. Niin. =)
2 kommenttia:
Haluan olla avoin, mutta aikuisen harkitsevalla tavalla, itseäni suojellen muttei liikaa itseään muilta sulkien. --- Tuo oli oikein hyvin muotoiltu, ja hienosti ennenkaikkea. Täytyy yhtyä lauseeseen :)
Kiitos Katja...=)
Lähetä kommentti