ainoa viserrys:
sirkkunen, aamuvirkku.
Sananjalkain keskellä,
polku, viettävä rantaan.
Haavanrunkojen välissä
värisevä kimallus.
Aurinko, hitaasti kohoten,
viskelee kultatäpliä
vihreyteen,
lempeästi verhoten,
naamioiden
tätä kauneutta
joka jo lakastuu talveen.
Aale Tynni kokoelmassa Vuodenajat
2 kommenttia:
Komea kurkiaura (vai joutsen?). Muodostelmalentoa harjoitellaan nyt ahkerasti. Etelän matka on varattu.
Kurkia luulisin olevan, vaan olivat aika ylhäällä. Miten ne raaskivat jo etelään lähteä, on vielä niin kaunista!
Lähetä kommentti