Pieni kaunotar vaihtanut jo syysasuun
Toinen kaunotar kuvattuna alkukesästä
Akut on jo ladattu kesäpäivistä, odotan viileää, raikasta, kirpakkaa ja rapsakkaa keliä. Voiko kuumasta saada tarpeekseen? Voi. Minä ainakin. Erään vanhemman herrasmiehen sanoin olen varjossa vaeltaja. Haluan hengittää syksyä sisääni ja kääntää jo lehden uuteen jaksoon. Haluan pinnistellä lämpimikseni kallioisilla poluilla. Haluan maistella puolukoita ja karpaloita. Haluan tuntea syystuulen kasvoillani ja lämmitellä käsiäni kupillisessa kuumaa kahvimukia.
Erikoista, en muista odottaneeni syksyn tuloa näin ennen. Nyt kaipaan sitä. Kuulautta. Kirpeyttä. Ruskaa. Tule vain syksy.
2 kommenttia:
Syksy on aina ollut suosikkivuodenaika -- osin kiitos kesän yltäkylläisyyden. Syksyn raikkaus, ötökättömyys ja mahdollisuus sulautua varjoihin houkuttelevat.
Unohditko hirvikärpäset? Niitä kuulemma on jo, onnekseni en ole vielä kohdannut noita ötököitä tänä vuonna. Enkä harmittelisi, vaikka en kohtaisikaan.
Lähetä kommentti