Tummuvat illat ja esiin hiipivät tähdet. Olen odottanut teitä. Lammen pinta sileänä peilinä. Yö yllättää sankalla pimeydellään. Taivaankansi säihkyy. Yön syli on pehmeä.
Juuri ennen unentuloa vuoteessa välähdys katossa. Kuin tähti. Oliko se kuvitelmaa? Vai silmien räpäytyksen tuoma harhakuva? Ja kohta toinen välähdys, toisessa kohdassa. Se oli todellinen. Kattoon asennettu huippuedistyksellinen, tähdenlennot näyttävä systeemi? Välähdys siellä, toinen täällä. On tämä totta. Ja olen valveilla.
Epätodellinen tunnelma. Uni ei tule silmään ennen kuin löytyy selitys salaperäisille välähdyksille. Voitko arvata sen? Se liittyy lentokoneisiin. Yli lentäviin. Kun kone lentää yli, valo katossa välähtää. Jollain merkillisellä, melkein maagisella tavalla, koneen valot heijastuvat ikkunan kautta huoneen kattoon sykähtävinä, tähdenkaltaisina valoväläyksinä. Muuta järjellistä selitystä ei löytynyt.
Kyllä, olin hereillä enkä nähnyt unta. Vaikka unelta se tuntuikin. Vaivuin unen pilvihattaroille kuin tähtien tuikkeessa.
3 kommenttia:
Ihanasti kerrottu ajatus, juuri ennen unen tuloa.
Löysin blogisi blogilistalta ja se herätti uteliaisuuteni.
Itsekin kirjoittelen runoja ja muitakin blogeja, joten sinun blogisi vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Korkealla ylilentävät koneet ovat kuin toisesta maailmasta. Usein ei kuulu ääntäkää. Voi kuvitella, että siellä sisällä on ihmisiä matkalla Kauko-Itään. Aattelevat asioita, jotka eivät kuulu minulle lainkaan.
Tervetuloa Latindance lukemaan ajatuksiani! Runoista pidän, koska ne ovat ikkunoita sieluun. Niiden avulla voi kurkistaa toisen syvimpiin ajatuksiin.
Pekka, sait hymyn nousemaan kasvoilleni viimeisellä lauseellasi...=) Niinhän se on, ihmiset menevät ja tulevat, kuka minnekin. Elämää joka puolella, myös silmiemme yläpuolella taivaankannella.
Lähetä kommentti