Mihin sitä silmä osuukin liikkuessa. Patinoitunut puun pinta vetää huomion puoleensa. Harmaantunut, kulunut puu houkuttelee koskemaan ja katsomaan lähempää.
Ajan ja elämän merkit saavat näkyä. Se on kaunista. Ihmisessäkin.
Se on nähnyt paljon ja siitä huolimatta on siinä edelleen. Eihän se ikuisuuksiin kestä, puu, mutta kauan kumminkin. Ja loppujen lopuksi se palaa luonnon kiertokulkuun, käsittelemätön puu.
2 kommenttia:
Tulee mieleen, että harmaaksi patinoutunut puu on nähnyt ihan kaiken. Vuodenkierto toisensa jälkeen näyttää, ettei mitään uutta auringon alla.
Se on nähnyt paljon ja siitä huolimatta on siinä edelleen. Eihän se ikuisuuksiin kestä, puu, mutta kauan kumminkin. Ja loppujen lopuksi se palaa luonnon kiertokulkuun, käsittelemätön puu.
Lähetä kommentti