Ajelin eilen pikkutietä kesäisen lämpimässä päivässä ja yllätyin siitä, mitä näin tien toisella puolella. Lehmiä laitumella vielä lokakuussa. Pakkohan sitä oli pysähtyä katsomaan niitä. Pikkutyttönä pelkäsin lehmiä, mutta se pelko on haihtunut. Lähestyessäni näitä lehmiä pienen pusikon takaa sanoin ääneen niitä rauhoittaakseni: -Minä täällä vain.
Ikään kuin ne olisivat minua ymmärtäneet. Mutta heti ne minut huomasivat ja jokin minussa kiinnosti niitä. Ensin yksi, sitten toinen ja lopulta kolme lehmää tarkasteli minua lähietäisyydeltä silmästä silmään. Eikös olekin hauska rivistö.......=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti