Kirkkauteen

Päivä on pidentynyt  jonkin verran ja kohta sen jo huomaa. Pimein aika on ohi ja kuljemme kohti valoa ja kirkkautta. Kuljemme kukonaskelin, mutta eteenpäin. Pilvettömänä, aurinkoisena ja  lumisena päivänä valon määrä häikäisee. Kaikki se, aurinko, kirkkaus ja lumi saa olon iloiseksi, riemastuneeksi, riehakkaaksi. Elämä virtaa sisällämme  ja valo on voittanut.

Pimeydestä en juurikaan kärsi, mutta tämä käsittämätön valon runsaus saa  olon tuntumaan keväiseltä, vaikka talvikaan ei ole vielä tullut. Hyppäsimmekö yhden vuodenajan yli? Ei ei, en minä talvesta halua luopua, vaikka rakastankin kevättä. Rakastan minä talveakin.


Annetaan valon hullaannuttaa, käännetään kasvomme sen puoleen, annetaan sen säteiden lämmittää meitä. Nautitaan  talvesta kuin lapsi, täysillä ja spontaanisti. Mennään pulkkamäkeen tai hiihtämään, luistelemaan tai kävelemään. Koska muuten viimeksi menit lumisotaa?

Joutomaan viehkeä