Ti-tyy

Keskellä parhainta talvea kuulin pari päivää sitten ensimmäisen talitiaisen ti-tyy- säkeen. Laulu erottui äänimaisemasta ja käänsin katseeni ylöspäin, joko tosiaan on ripaus kevättä ilmassa? Kevään läsnäolon aistii myös ilmasta, sen tuoksusta välillä ja auringosta. Nautin nyt talvesta, mutta olen vakuuttunut, että kevät väreilee jo ilmassa. Vai olisiko se mielentilassa? Hmmm, mistäpä tuon tietää....=)

Jos leikitään ajatusleikkiä, että kevät väreilisi mielentilassa, niin mitä se tarkoittaisi? Kevääseen liitetään usein herääminen ja virkistyminen, kasvu, valo ja lämpö, toiveikkuus, heleä vihreys ja voimistuva elinvoima vain muutaman ensiksi mieleentulleen mainitakseni. Sanotaan myös, että kevät on joillekin ihmisille hyvin vaikeaa aikaa. Keväällä syntyneenä en koe siinä mitään vaikeaa, päinvastoin. Mutta ajatusleikkiin palatakseni, miten kevään väreily näkyisi mielentilassa?

Olisiko se lisääntyvää avoimuutta ja innostusta ja valmiutta tarttua uusiin asioihin rohkeasti? Vai sydämen ja sielun avaamista apposen auki kuin avaisi ikkunat raikkaille kevättuulille? Olisiko se heräämistä talven unisuuden ja sisäänpäinkääntyneisyyden jälkeen? Olisko se tahtoa ja toivetta tulla huomioiduksi ja  rakastetuksi?

Voisi se olla noitakin ja paljon muuta. Tammikuu on lopuillaan ja sydäntalvi on tässä. Silti ajatus karkailee jo kevääseen.