Olen kurkistelija. Pidän kurkistelusta oksistojen läpi ylöspäin taivaalle. Suunta, jonka katselu saattaa unohtua, mutta joka tarjoaa erilaisia näkymiä. Ja kun niskaa alkaa pakottaa, käännetään katse alas maanrajaan, ruohonjuuritasolle. Ja tietysti kaikkea siltä väliltäkin pitää tarkkailla, tiirailla ja tutkailla. Ja niinkuin joskus aiemminkin mietin, kuinkahan moni silmäpari ihmistäkin luonnossa tarkkailee ja pitää silmällä?
Menin karvatakki
päällä metsään.
Kun kuljin,
mättäistä seurattiin,
kaaduinkin,
sain monta ihailijaa varvikosta.
Risto Rasa
2 kommenttia:
Sinäkin olet kuvannut metsän lumikäärmeitä, otuksia omituisia.
Metsä on nyt lumisena täynnä otuksia omituisia.
Käärmeestä tuli mieleen, että viime kesänä näimme todella kauniin, maastonvihreän kyyn metsässä. Se vilahti piiloon liian nopeasti, en ehtinyt tarkkailla sitä kunnolla.
Lähetä kommentti