Melankolisuus on tipo tiessään, ilon, helpotuksen ja energisyyden fiilikset tulivat tilalle. Väsyneenä asiat ja murheet suurenevat, levänneenä ne näyttävät erilaisilta. Ja kun kokee kädenojennuksen tilanteessa, jossa tuntee riittämättömyyttä ja voimavarojen uupumista, voimat alkavat palautua kuin ihmeen kaupalla.
Luonnossakin on uusi ja vanha vierekkäin. Vanha, hiutunut ja kulunut antaa tilaa elämänvoimaiselle vihreälle ja keltaiselle, uutta pukkaa joka puolelta. Pihlaja ja ruusu ovat heränneet kasvuun ja hiirenkorvat ovat jo isoja!
Keltaisia pikkuaurinkoja pilkistää jo sieltä täältä. Rentukka ja voikukka loistavat väririkkaina kauas ja kielokin jo nupullaan.
Kohta tuntee vaahterankukkien omintakeisen tuoksun. Ja mikä väri niissä onkaan. Nyt saa luonnosta oikein väriterapiaa. Se melkein häikäisee talven hillityn ja hienostuneen väriskaalan jälkeen.
4 kommenttia:
Jotenkin teräviä kuvia, etenkin tuo ruusun oksa.
Terävä on. Minua hämmästytti, kuinka punaiset ruusun lehtien silmut ovat harmaassa varressa.
Kirkas keltainen väri, vaikka lämmin onkin, voi näyttää keväällä kovalta ja siten ehkä terävältä, valosta riippuen.
Upea,koskettava blogi...Paljon kauniita kuvia ja sanoja. Mukavaa kesän odotusta sinulle.
Kiitos kauniista sanoistasi!
Olen ollut viime aikoina tunteet pinnassa, se varmaan näkyy blogissani, sekä sanoissani että valitsemissani kuvissa.
Kesän odotusta sinullekin....=)
Lähetä kommentti