Syksyssä sieluni kaipaa vahvaa violettia. Haluan sukeltaa ja kääriytyä violetin eri sävyihin. Kuten joskus haluaisi sukeltaa toisen silmiin, tuttuihin ja samanaikaisesti kiehtovan tutkimattomiin.
Elämässä on voimakkaita vireitä monella tasolla. Kaipaan vakaista vakaampaa tilannetta, jossa voisin levähtää ja olla seesteisesti. Pysähtyä pitkiin hetkiin ja tuntea syvää harmoniaa. Voisin tuntea olevani turvassa ja voivani luottaa kivuttomuuteen. Välillä näitä pohtiessani mietin, toivonko liikaa. Vai onko tämä vain hetki, jolloin sinnikkyyttäni koetellaan.
4 kommenttia:
Joskus sitä on pysähdyttävä miettimään kuinka paljon kiireisen maailman tohinoista on tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia.
Elämme niin tässä muoti-ilmiössä, joka on kiire.
Totta puhut, moni kiire on ihan turha. Minusta on myös mukavaa pysähtyä ja rauhoittua, se sopii luonteelleni....
"Kaipaan vakaista vakaampaa tilannetta, ...Pysähtyä .. turvassa .."
voiko sitä enää paremmin tiivistää?
eli jatka vaan sinnikästä toivomista. askel kerrallansa, tässäkin.
S
S, uskon ja toivon, että tuon turvaisan olon vielä saavutan. Kiitos sanoistasi.
Lähetä kommentti