sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Takarivin tyttö

Takarivin tyttö
ei hakeutunut  parrasvaloihin.
Mukana,  enimmäkseen hiljaa,
katsoen, kuunnellen.

Äkkiä tyttö  temmattiin
siihen keskelle.
Huomaamatta avautumaan,
paljaaksi katseiden eteen.

Tyttö hämmentyi,
ei ollut aikaa perääntyä,
rohkeutensa  kantamana
katsoi epäröimättä silmiin.

Omin sanoin
tyttö näytti värinsä,
paljasti
siivun sielustaan.

Katseiden kohteena
tyttö jakoi energiaansa
antoi itsestään
ja joku otti, otti.

Joku muutti  sääntöjä,
joku  ei antanut itsestään,
seinä tuli vastaan
ja tyttökin hiljeni.

Mutta se takarivin tyttö
taipuu tuulessa,
väistää viileän 
ja antaa sielunsa valon yhä loistaa.

                                                







5 kommenttia:

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

Hieno runo!!! :)

Mayo kirjoitti...

Hyvä, takarivin tyttö! Jatka vain.

Ellinoora kirjoitti...

Kipeänkauniita runorivejä

Pia kirjoitti...

Ihana runo, kosketti kovasti. Kiitos!

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos kaikille kauniista sanoistanne!

Takarivin tytöissä on ujouden ja tarkkailijuuden ohella voimaa ja vahvuutta. Ja kuitenkin hekin voivat särkyä ja saada naarmuja. Ja jälleen eheytyä.