Kun aallokko rauhoittuu

Minun muutokseni koskettaa myös muita ja tänään näin sen vaikutuksen ihmisiin, joiden kanssa työskentelen tiiviissä kontaktissa. Uutinen muutoksesta oli yllätys heille, osalle melkein shokki. Oli koskettavaa  itsellekin nähdä heidän reaktionsa uutiseen, heidän liikutuksensa ja epävarmuutensa tulevaan. Ihmiset  prosessoivat  muutosta eri tavoin ja näin silmieni edessä erilaisia tapoja käsitellä asiaa. Ja asian käsittely jatkuu osalla  vielä pitkään.

Itse on jo ehtinyt jotenkin päästä sinuiksi muutoksen kanssa, vaikka tietää edessä olevan paljon uutta ja tutkimatonta. Yritän muistaa  ja uskoa elämän kantavan. Ja samalla yritän rohkaista muitakin ja luoda heille uskoa tulevaan. 

Olen selvinnyt pahimmasta myrskysilmäkkeestä, vaikka vielä on näköpiirissä suuria aaltoja ja vaihtelevaa säätä. Nyt tiedän kuitenkin, että selviän hengissä. Ja siitä on kiittäminen monia minua tukeneita ihmisiä ja aikaa. Aikaa, jolloin olen saanut pohtia ja pureskella asiaa.

Tässä mylläkässä olen taas kerran havainnut, kuinka toisen ihmisen myötätunto, empatia, tuki ja vierellä kulkeminen voivat kannatella vaikeassa tilanteessa. Kuinka tärkeitä me olemme toinen toisillemme. Ja sitä haluan tehdä nyt itsekin toisille, jotka vielä ovat hämmennyksen ja epävarmuuden olotilassa.

Ihmeellistä, ajatus alkaa selvitä ja kirkastua ja mieliala rauhoittua. Ja nyt voinkin hyvillä mielin toivottaa teille rentouttavaa alkavan syksyn viikonvaihdetta!

Kaarevaa ja pörröistä

Näkökulmasta riippuu, näkeekö kauneutta vai ainoastaan rikkaruohon ojanpohjalla. Näkeekö kiemuroiden keveän keimailevan kaarevuuden vai roskaavan, kuihtuvan rentunruusun kappaleen.

Tervetuloa lukijaksi Evangelina!

Tyvenessä

Tyvenessä ollaan edelleen. Ainakin melkein, tirautin minä pienet itkut tänäänkin. Mutta tänään myös hymyilin ja jaksoin hiukan hassutellakin. Se on helpottavaa, on hyvin raskasta murehtia ja kantaa huolta koko ajan. Pienetkin tyvenet tuovat lepohetken ja antavat voimia.

Teidän kannustavat sananne ovat myös olleet tukena ja lohdutuksena. Vaikka emme tunne toisiamme, olen kokenut sanojenne tulevan sydämestä ja ne ovat todella auttaneet. Kiitos!

Tänään olen tiedostanut, etten ole ainoa joka on myrskyn silmässä. Muut voivat olla ja ovat vielä rankemmassa  tilanteessa. Se on suhteuttanut tilannetta minulle paljon. Elämä voi olla toisinaan todella epäreilua ja riipaisevaa. Se paljastaa niitä tummempia sävyjään ja silloin kaipuu hehkuviin ja iloisiin sävyihin on suunnattoman suuri. Mutta kaikki ne sävyt kuuluvat elämään, niin se vain on. On aika itkun, on aika naurun. Tänään minulla oli vähän niitä molempia. Nyt tässä hetkessä itku on kauempana ja levollinen olo lähempänä.

Hengähdystauko

Myrskyssä on havaittavissa pieniä tasaantumisen merkkejä. Ehkä se on vain väliaikaista. Aika näyttää.

Tämä myrsky on suuri muutos elämässäni. Muutos, joka tuli yllättäen, mutta johon olen osin silti valmis. En vain pidä yllätyksistä ja liian nopeasta temposta enkä ripauksestakaan tunnetta painostuksesta tai työntämisestä.

Muutoksen keskellä  olen pohtinut ja käsitellyt asioita paljon itsekseni omassa päässäni. Hyvin helpottavaa on ollut myös avautua parille luottohenkilölle. Kun puhuu ääneen vaikeista asioista toiselle, tunteet nousevat helposti pintaan ja itkukin saattaa tulla. Mutta se on sallittua eivätkä kuuntelijat ole siitä hätkähtäneet vaan ovat osoittaneet ymmärrystä. Niissä tilanteissa olen näyttänyt heikkouteni ja haurauteni, en sitä ole voinut peittääkään. Luottamalleen ihmiselle uskaltaa näyttää inhimillisen heikkoutensa, ei tarvitse pelätä toisen suhtautumista.

Ja sitten sisäisten tuntojen  jälkeen kevyt osuus, jos olet kiinnostunut vain inhimillisen tunne-elämän pohdinnoista, älä lue tätä kappaletta. Keskellä tätä myllerrystä kävin tarkistuttamassa fyysisen  kuntoni. Lihaskuntotestit kertoivat uutispommin,  vatsalihakseni  ovat  erinomaisessa kunnossa! Tämä oli niin uskomaton juttu, että kerron sen teille, vaikka en tapaa kirjoittaa tälläistä tänne.Tässä huolen, pelon, epävarmuuden ja muuttuvan elämän keskellä tämä on minulle sen suuruusluokan uutinen, että siitä  on revittävä kaikki ilo irti.  On aika mahtavaa olla keski-ikäinen, ei mallimitoissa oleva nainen, jolla on erinomaiset vatsalihakset.....=) Kesällä on jumpat ja vatsaliikkeet  olleet lomalla ja vatsa on pyöristynyt, kun olen herkutellut kesäruuilla ilman huolen häivää. Mutta talven ja kevään hikiset hetket jumpassa kantavat siis hedelmää. Hurraa!

Yhteiskiitos teille lukijani tuesta ja kannustuksesta tässä minulle vaikeassa elämänvaiheessa, sanoillanne olette välittäneet hyvältä tuntuvaa empatiaa ja  energiaa. Olette ihania...=)

Tervetuloa mukaan lukijaksi Hymyilevä tyttönen!

Turvaisasti

Perusturvallisuus on ihmiselle tärkeää, ne elämän peruspilarit, jotka pitävät elämän taloa pystyssä tukevasti. Ja minulle erityisesti.

Olen kiinteä merkki myös horoskoopissa ja kiinnityn elämäni peruspilareihin vankasti. Läheiset ihmiset, koti, työ, oma yhteisö, oma elämäntapa, arvot.  Jos jokin niistä on uhattuna, mielenrauhani ja tyyneyteni häiriintyy. Olen vakaa ja myönnän, omaan elämäntapaani voimakkaasti kiinnittynyt tai jopa liimautunut. Kotini on linnani ja minulle erittäin tärkeä turvapesä, en halua muuttaa ja vaihtaa paikkakuntaa  usein, vaan  juurrun syvään kotiini ja asuinympäristööni. Samoin työ, en ole kiinnostunut vaihtelemaan ja kokeilemaan uutta parin vuoden välein, vaan haluan tehdä työtä pitkään samassa paikassa, jos koen sen itselleni mielekkääksi.

Ja ihan sama pätee ihmissuhteisiin ja elämäntapaan. Vakaus ja turvallisuus ovat minulle ihan valtavan tärkeitä. En pidä kertakäyttöisyydestä missään muodossa, olen pitkän linjan nainen tässäkin asiassa. Nämä  kaikki luovat ihmiselle ja tässä tapauksessa minulle vahvaa perusturvaa, jonka varaan on hyvä rakentaa elämää. Kun jokin seikka horjuttaa perusturvallisuuttani  tiedostan, kuinka olennainen se onkaan. Mutta niin se on varmaan kaikille ihmisille.

Vaikka olen näin vakautta rakastava, usko tai älä voin silloin tällöin poiketa rutiineistani ja vakiintuneista tavoistani. Jos itse päätän niin. Minun on tiedetty tehneen  suuriakin päätöksiä ja muutoksia varsin nopeasti, lähiympäristöllekin yllättäen. Niin voin toimia, jos muutos on täysin omaehtoinen ja  vapaavalintainen. Tarpeeksi perusteellisesti kun on asian harkinnut, niin itse toimeenpano voi olla ripeäkin.

Ulkoapäin tulevaan muutokseen, johon koen itseäni painostettavan suhtaudun sen sijaan vähemmän innostuneesti, suorastaan penseästi. Minua on vaikea ylipuhua, jos olen eri linjoilla. Ja auta armias jos minua yritetään komennella - ihan varmasti isken jalat tiukasti maahan ja vastustan vaikka periaatteen tähden....=)

Myrskyn silmässä

En muista, onko minulla koskaan ollut näin vaikeaa vuotta elämässäni. Isoja asioita tapahtuu ja tuntuu, että jokin myrskytuuli kieputtelee minua. Juuri kun oloni ja elämäni tasoittuu edellisestä pyörähdyksestä, nurkan takaa syöksyy uusi puhuri.

Tunteet ovat pinnalla ja olo herkässä, olen myrskyn silmässä. En haluaisi kitistä ja valittaa, mutta huomaan sitä nyt tekeväni. Tunteiden purkaminen helpottaa vähän oloa.

Tämä ainutkertainen elämä näyttää kasvojaan eri näkökulmista. Tällä kertaa tavoin, johon en ole törmännyt kertaakaan aiemmin elämässäni. Monenlaisia tilanteita ja vaiheita on  ollut, mutta tälläistä ei koskaan.

Nyt on käännekohta. Keskellä myrskyn silmääkin tajuan, että kaiken seurauksena voi olla uusi mahdollisuus. Ehkä sellainen avautuu edessäni, vaikka juuri nyt en sitä ihan  pysty näkemään.

Irronnut

             
                        Elämä ilman kyyneliä on autiomaa ilman sadepisaraa
                                           espanjalainen sananlasku

Vaalimisen arvoisia

En tiedä, olenko  koskaan täällä tullut kirjoittaneeksi, että työni on opettanut minua paljon. Mutta se todella on. Opettanut ja antanut paljon. Vaikka se nyt uuvuttaa ja stressaa ja tunnen voimavarojeni hiipuvan, se opettaa edelleen. Ja myös antaa.

Työni on opettanut avoimuudesta, aitoudesta, positiivisuudesta, viattomuudesta ja rakkaudesta. Työ ja siinä kohtaamani ihmiset ovat  näyttäneet, mikä voima noissa asioissa on. Ja samalla olen myös tiedostanut, miten moni meistä ihmisistä menettää noita ominaisuuksia aikuistuessaan. Joko menettää täysin tai osin tai piilottaa ne.





Nuo ominaisuudet  ovat olemassa lapsessa, mutta ne katoavat osalta  meistä matkan varrella. Tietoisesti tai tiedostamattamme muutumme toisenlaisiksi, ehkä erilaisten kokemusten  takia. Elämä muuttaa meitä ja tulemme aikuisiksi. Jos huonosti käy, kyynistymme tai katkeroidumme. Emme uskalla olla kuin pieni lapsi, jolle elämä on joka päivä yhtä ihmeellinen, ihana seikkailu.

Yritän itsekin vaalia noita ominaisuuksia itsessäni, etten niitä  kadottaisi. Jotkin niistä ovat luontaisempia ja pysyvät sitkeämmin minussa, vaikka tapahtuisi mitä. Toiset taas välillä meinaavat painua muiden ominaisuuksien alle. Jos ne voisi säilyttää itsessään aikuisen versiona, lapsuuden jalostuneempina muotoina, ajattelen esim. avoimuutta. Haluan olla avoin, mutta aikuisen harkitsevalla tavalla, itseäni  suojellen muttei liikaa itseään muilta sulkien. Oliko vaikeasti muotoiltu?

Olen onnekas, kun olen voinut  tehdä tälläistä työtä. Se on osaltaan kasvattanut minua ihmisenä ja varmaan kasvattaa edelleen.  Toivottavasti  minä vanhana, ryppyisenä mummuna olen jo jonkin verran viisastunut ja silti yhä  kiinnostunut ja innostunut elämästä. Tavoitteeni on siis tulla iloluontoiseksi, hurmaavan höppänäksi mummoksi. Niin. =)

Taidetta aamunkajossa

Vielä lisää seititettyjä.Yrittäkää kestää, tekin jotka ette hämähäkeistä välitä.  Noita on nyt osunut kamerani linssiin useampi, nousevan auringon valo paljastaa ne silmille.

Tuota  katsoessa miettii,  mitä on tapahtunut vai onko aukko tarkoituksellinen.

Klassinen malli on unohdettu, muoto on abstrakti ja vapaa. Kannattaa klikata isommaksi.

Erilaista  muotokieltä. Seitti  muodostuu kuin ohuen ohuista, hauraista  lasisäikeistä.

Miten niin  hämyinen olento kuin hämähäkki kykenee saamaan aikaan noin herkkää ja  salaperäistä taidetta?

Seititetty